Amaryllidaceae-heimon kasveja

Amaryllikset ovat jo pitkään olleet suosittuja joulun ajan kukkia. Ehkä ne nyt vielä eivät voita joulutähteä Euphorbia pulcherrima tai hyasinttia, mutta varmaan ovat jo kolmansina. Niitä saa kasvattamalla esikäsitellyistä sipuleista, ja sipulin multaanlaittamisen ja kukkaan puhkeamisen väli vie kuukaudesta kahteen, riippuen kasvupaikan lämmöstä. Ulkomailta tuliaisina ostetut sipulit eivät välttämättä ole esikäsiteltyjä, joten niiden herääminen voi ottaa pidemmän aikaa.

Kuvan kasvi on täksi jouluksi tullut tavaratalon myyntiyksilö. Sain hoito-ohjeeksi, että ei saisi juuri kastella, että vana pysyisi matalana. Näin mentiinkin kaksi viikkoa, mutta sitten oli jo kasteltava. Kuva on tältä päivältä.

 Valmiiksi kasvatettuja kukkia ostetaan tietysti tavarataloista joulusesongin aikaan tai kukkakaupoista, paitsi sipuleineen, myös leikkokukkina. Aika suosittua näyttää olevan amarylliksen istuttaminen ns. jouluasetelman koriin, jossa mukana vihreän edustajia, kuten sypressiä.

Sipulista kasvatettu yksilö vuoden 2007 jouluksi, mutta kukkiminen alkoi nopeasti, jo marraskuun puolivälissä. Kun kukkavanoja tuli useampia, oli jouluna silti nähtävää. Sipulit tekevät kukkimisen jälkeen yhteyttävät lehdet, joilla ne kasvattavat voimaa seuraavaa kukintaa varten. Vien yleensä lehdillään olevat kasvit pihalle kesäelämään. 

Tämän sipuli on hankittu marraskuussa 2008, ja se kukki neljä eri kukkavanaa. Kuva on seuraavalta kesältä, 21.7. 2009, kun ulkoilemaan keväällä viety kukka innostui tekemään uusia kukkia. Tuli kaksi eri kukintovanaa, tämä on ensimmäinen.

Itse asiassa lähes kaikki amarylliksinä myydyt kasvit ovatkin toista lajia, nimittäin ritarinkukkia Hippeastrum. Ne ovat Uuden maailman eli Amerikkojen lahja maailmalle. Niitä on tavattu Länsi-Intian saarilta Argentiinaan asti. Sukuun kuuluu 70-75 lajia, mutta risteyttämällä saatuja hybridejä ja viljelylajikkeita on yli 600. Siihen mahtuu laaja kirjo! Kukat voivat olla joko yksivärisiä punaisesta valkoiseen, tai kirjavia. Tyypillistä on aina, että kukissa on kuin kaksinkertaisesti terälehtiä. Aidolla amarylliksellä terälehdet ovat kapeamman malliset, se puolestaan on kotoisin etelä-Afrikasta, Kapmaasta, josta se nimikin, kapinamaryllis, Amaryllis belladonna, tulee. Tätä aitoa amaryllistä kasvatetaan puutarhakasvina aina keski-Eurooppaa myöten, se on yleensä vaalean ruusunpunainen kukiltaan, liljamaisempi. Ritarinkukan eräs tunnettu pienehkö laji on maatiaisamaryllis Hippeastrum rutilum.

Sekä ritarinkukat että amaryllikset kuuluvat laajaan kasviheimoon narsissikasvit Amaryllidaceae. Siihen kuuluu sukuja n. 75 ja lajeja ainakin 1100. Lajeja on kautta maailman. Tyypillinen heimon tuntomerkki on sipulimaisesti kehittynyt maaverso, josta puhkeaa kasvukauden alkaessa nauhamaisia (tasasoukkia) lehtiä tai/ ja kukkavana. Tavallisin lisäystapa on sipuleista, ja ostosesongin aikaan syyskuussa sipulikauppa onkin varsin kiihkeätä! Tietysti pallomaisista hedelmistä saadaan siemeniä, jos tuotetaan uusia hybridejä tai lajikkeita.

Brookside Garden- puutarhan käynniltä USA:ssa jäi matkamuistoksi kuva kevätkelloista. Niillä on kovin kieloa muistuttava kukka! Tässä taitaa olla kyllä kyse suvikellosta Leucojum aestivum, jota kasvaa äitini istuttamana myös omassa puutarhassani. Sen sipuleita ei juuri ole myynnissä. Sen sijaan lumikelloa saa helposti.

Meillä ulkona kasvatettavia lajeja ovat mm. narsissit Narcissus ja lumikellot Galanthus ja kevätkellot Leucojum. Heimon hyötykasvit ovat pääasiassa koristekasveja, ja monen lajin sisältämä soluneste on myrkyllistä tai ainakin karvasta (latinalainen sana amara tarkoittaa karvasta tai katkeranmakuista). Muita meillä huonekasveina kasvatettuja tämän heimon lajeja ovat esim. punasarja eli kliivia Clivia miniata, kriinumi Crinum x powellii, amatsoninlilja Eucharis grandiflora, lukinlilja Hymenocallis ja jaakopinlilja Sprekelia formosissima. Kriinumi eli valkosarja oli aiemmin tyypillinen pappiloiden ja herraskartanoiden salien kasvatti.
Kolmas värin mukaan nimetty, sinisarja eli Agapanthus umbellatus kuuluu sensijaan heimoon Liliaceae liljakasvit, mutta narsissikasvien lähimmät heimot ovat juuri lilja- ja kurjenmiekkakasvit.

Edesmennyt amatsoninliljani kukki marraskuussa 2007 parhaat kukkansa, tässä ollaan kukinnan alkuvaiheessa.  Kukkia oli auki yhtaikaa toistakymmentä, kun kaikki nuput avautuivat. Paria vuotta myöhemmin ulkoiluvaiheesta peräisin saatu villakilpikirvojen armeija hoiti kasvia niin tehokkaasti, että piti tehdä ratkaisu näiden ja liudan muita huonekasveja suhteen. Amatsoninlilja ulkoili kyllä mielellään kesällä ja sai siitä voimaa kukkimiseen,

Luonnollisesti narsissit Narcissus ovat tämän heimon näyttävin suku, siihen kuuluu n. 60 lajia, mutta viljelylajikkeita on tunnettu jo 50 vuotta sitten yli 10 000. Narsissisipuleiden päätuotantoalue on Hollanti, ja näyttäisi siltä, että narsissit ovat viemässä voiton itse tulppaaneista, niin paljon niiden suosio on kasvanut. Narsissit ovat kotoisin Välimeren maiden alueelta. Sukuun kuuluvat tasetit eli sarjanarsissit ja narsissit. Niitä on viljelty jo yli 500 vuotta! Narsissit ovat tyypillisesti talvehtivia kasveja, eli ne istutetaan syksyllä, ja kukkivat alkukeväästä pitkälle kesään lajikkeesta riippuen. Myyrien kannalta narsissi on parempi viljelyn vaihtoehto kuin tulppaani. Narsissi soveltuu paremmin myös lämpimämpien alueiden puutarhoihin. Narsisseja saa myös leikkokukkina, ja tasetteja muuhunkin aikaan kuin narsisseja.

Naapurini kisu harrastaa myös herkkiä hetkiä 2007 mininarsissien seurassa! Tällä paikalla kasvaa myös heitä varten kasvatettava kissanminttu, se on ehkä toukokuun alussa taimella, mutta päivätorkut otetaan pää kukka-alustalla.

Sukulaisvierailun toinen muisto USA:sta on Elsi-kissan aamiaissalaatti narsissimaljakolla. Lähes kaikissa kukissa oli puremajälkiä!

Narsissien toinen myyntisesonki on varhaiskeväällä, kun kaupoissa on hyödettyjä mininarsissiruukkuja. Niitä näkee paitsi pihakoristeina myös runsaasti hautausmailla. Narsissien ja tasettien hyötykäyttäjiin kuuluu myös hajuvesiteollisuus.

Sanalla narsissi on yhteys kreikkalaiseen tarustoon: Muinaisaikojen helleeninuorukainen Narcissos oli niin ihastunut omaan kuvaansa, että päivät pitkät ihaili itseään lähteensilmän peilistä. Jumalat tätä kauhistuivat, ja niin nuorukaisesta tehtiin kukka lähteen varteen.