tiistai 14. heinäkuuta 2020

Heinäaikaan

Tästä koirien muistopenkin läheltä olen ajanut ruohon pari kertaa kesäkuun puolella, kun se jäi edellisvuonna kokonaan hoitamatta. Kuvan keskellä on korkkipihta Abies lasiocarpa var. arizonica, joka on lykännyt korkeutta melkein metrin, kun poistin siitä ison kilpalatvan. Harvahan tuo nyt on, mutta ei ainakaan varjosta...

Puutarhan niittämättömissä kohdissa heinäntähkät heiluvat paikoin metrin korkeudessa. Niiltä kohdilta ei juuri kuljeta, voisivat punkitkin olla asemissa. Olen ajanut noin metrisen käytävän moneen kohtaan, että pääsemme koiran kanssa kiertelemään. Kesä tuoksuu. Yhdessä kulmassa kasvaa ahomansikoita, mutta kun karja puuttuu, lannoitteita ei ole tarpeeksi isojen marjojen valmistumiseksi.

Huvimaja-kirsikka (Prunus cerasus-lajike) istutettiin syksyllä 2014, ja se kukki viime vuonna ensimmäisen kerran, vaatimattomasti. Silloin en kuitenkaan löytänyt yhtään marjaa. Nyt tänä kesänä kukinta oli parempaa ja näyttää, vaikkei ole ollut pölyttäjäpuuta vieressä, että marjoja kuitenkin kehittyy. Ovat niin piilossa, että saa kovasti etsiä, ennenkuin löytyy. Istutin tämän sillä lailla rinnerapun viereen, ettei heti tarvitse tikkaita hakea, kun voi nousta rapun askelmia.
Heinäkuu on tulossa puoleen väliin ja on juuri ohitettu Hermanni 12 07 ja Heinä-Maija 13 07, jotka olivat ennen vanhaan heinänteon alkamisen tärkeitä merkkipäiviä. Korsi oli sen verran vahvistunut, ettei enää tarttunut kuivuessa kiinni naapureihinsa ja oli suotuisaa, laittoipa sen sitten seipäälle tai aidoille kuivumaan. No nykyisin on ihan eri aika, heinä kuivuu pellolla luokona jonkin aikaa, ja sen jälkeen tulee paalain keräämään heinät paketeiksi. Tai voidaan myös säilöä tuorerehuna, jolloin sama pelto korjataan kesän mittaan sateista riippuen jopa kolmekin kertaa, aina, kun heinä on ylennyt sopivaan korjuukorkeuteen. Viljelykasvitkin ovat muuttuneet, timotei-puna-apila on enää muistoa, tilalla mm. ruokonataa, joka versoo helpommin.

Olen itse tuota seiväsajan kansaa, nuoruudessani heinänteko alkoi, kun seipäiden kasa ja nappulakassi raahattiin heinäpellon laitaan. Raskas niitto viikatteella sai vauhtia, kun oli hiomakivi samanaikaisesti taskussa ja pellolta oli muuna aikana poistettu hankalat ja yllättävät salakivet, joihin viikate saattaisi karahtaa. Se oli miesten hommia. Jos oli isompi pelto korjattavana, oli niittokone töissä. (Meidän pellot olivat niin vähäiset, ettei ollut omaa konetta, ei edes heppaakaan sen kuljettamiseen, joten pianhan lehmitalous päättyi ja heinänteko sammahti sen myötä.) Naispuoliset käyttivät haravaa ja ehkä laittoivat heiniä seipäille. Siihen tarvittiin paljon väkeä, joten talot putkahtivat täyteen kesävieraina heinätalkoille.

Alapellon kolmiopenkki paljasti aamulla salaisuutensa takaa päin katseltuna, nimittäin olihan vielä ritarinkannusten Delphinium cultorum puhtia jäljellä. Ne ovat kasvaneet pitkälti toista kymmentä vuotta kultatuijan vieressä. Tuija on hankittu Viron reisulla 2002, silloin muotoilin penkkiä uudelleen. Etualan vihreys taas kertoo, että idänkanukka on lähettänyt uuden versopolven ilmoille, joten sekä kanukka, että joka paikkaan ehtivät kriikunan juurivesat täytyy etsiskellä saksien hampaisiin, kunhan ilmat jäähtyvät töille sopiviksi.

Viime talvi oli aivan erilainen muihin verraten, kun elettiin melkein lumetonta aikaa, Nyt onkin seurailtu kesän mittaan, mitä sellainen aiheutti kesän kasvulle. Kesäaika on kuitenkin sujunut aika lailla entiseen malliin. Kuivuushan tuli aika pian vaivaksi, kun kesäkuun lämpökausi alkoi paahtaa täydellä teholla, ei ollut lumen sulamisesta syntynyttä hyvää peruskosteutta. Hellejakso päättyi kuitenkin odotettua nopeammin, on saatu sateita aina tuolloin tällöin, joten kasvillisuus on joka paikassa vihreää ja kaunista.

Kuva on juhannuksen alusviikolta, jolloin ylämäen kuivassa penkissä ollut idänunikkokin Papaver orientale alkoi kukkia. Ei se ennen ole saanut näin montaa kukkaa aikaiseksi.
Kesäkuun alussa alkoivat liilat pihasyreenit kukkia. Kuva on 10 06 maantienvarren aidanteesta.

Lämmin talvi sai aikaan pihasyreeneille uskomattoman runsaan kukkameren, ruusut ovat kukkineet myös komeasti. Perennaosastossa melkein kaikilla kohteilla on ollut hyvä kukka-aika, vain jalopähkämön alku on hieman vaatimaton. Ainoat puutteet, joita olen havainnut, ovat pionien aika heikko kukinta ja likusterisyreenin kukkavaihe jäi kokonaan pois. Joku tuttavista kyllä mainitsi, että heillä pionit voivat hyvin ja kukkivat runsaasti. Meidän hiekkamaassa se oli vähän eri asia, jos olisi saviainesta enemmän, niin tilanne voisi olla toinen.

Neidonruusun sukulainen Rosa Alba Maxima parkkipaikan laidassa innostui komeaan kukintaan, kuva on juhannuksen jälkeiseltä viikolta.
Neilikkaruusu teki tänä vuonna paljon kukkia ollakseen puu alla kasvava, yli viisikymmentä yhtä aikaa auki ja paljon nuppuja vielä lisäksi. Korkeuttakin on yli metrin.

Olen hankkinut jo ennen juhannusta piharuukkuihin loppukesän asukkaat, kun taimikauppa alkaa pian muuttua eiooksi. Juhannuksen jälkeen on orvokki vaihtunut samettikukiksi ja kesäbegonioiksi. Eilen istutin viimeisenä köynnöskrasseja, joiden taimikasvatus hieman viivästyi, kun olin pannut keväällä tuliaisiksi saamani siemenpussin liian hyvään talteen ja unohtanut sen. Nyt olivat taimet kuitenkin kehkeytyneet ja istutettavissa.


Viime vuonna meillä oli talon alanurkalla mahtava yllätys, kun siinä hiekalla alkoi kasvaa parissa kohdin melkein neliömetrinen tiheä mäkiarho Arenaria serpyllifolia -kasvusto. Niiden siementen on täytynyt tulla tontille elokuussa 2018, kun sähköyhtiön linjanraivausauto tuli ottamaan paria isoa puuta matalaksi. 

Ennen meillä ei ole ollut tätä kasvia koskaan. Mielestäni kasvustot ovat sen auton tukijalkojen paikoituskohdalla, eli muistoa jostain muualta saman työn tarpeiden paikasta. Tukien alle oli pantu työvaiheessa melkein metrinen vaneri- tms levy lujitteeksi. Tänä vuonna näiden kasvustojen kohta on edelleen aika hyvin hiekalla, mutta näitä yksivuotisia ja tulitikun mittaisia hentoja kasveja on ilmaantunut vain aniharva, alle 10 kpl, kun niiden luku oli useita satoja viime vuonna. Ei siis onnistunut siementuotto, tai oli heikko paikka talvehtimiselle?

3 kommenttia:

  1. Illan viihteeksi kävin hieman laskemassa neilikkaruusun kukkien määrää. Avoinna olevia oli noin yhdeksänkymmentä, jokunen nuppukin vielä, ja jo kuihtuneita parisen kymmentä.

    VastaaPoista
  2. Tarkistin samalla uudelleen myös mäkiarhon tilannetta. Huomasin, että korkeamman ruohon joukossa oli noussut lisää joitakin hentoja yksilöitä. Täytyy nyt muistaa, ettei siitä kohti leikata ruohoa vähään aikaan....

    VastaaPoista
  3. Tarkemmalla hietikkojen katselulla on löytynyt myös yläpihan autoparkin soraikolta muutamia kymmeniä mäkiarhoja, noin Elsa-kuusen kohdalta. Aiemmin niitä ei siinä ollut.

    VastaaPoista