Talvikelejä ja adventinaikaa

Kylmän kauden alkaessa tulla lähemmäksi loka-marraskuun vaihteessa nostin viimeiset kesäkukat pois ja tilalle erivärisiä kanervia Calluna, kellokanervaa Erica ja hieman hopealankaa Calocephalus brownii.  Niitä saikin katsella kuukauden, kun lumipeite ei ollut pysyvä.

On kulunut jo kuukausi edellispostauksesta, ja on nähty monenlaiset syksy-talvi- vuoronvaihdon kuviot. Lunta on aurattu tai lapioitu jo pariin otteeseen, syntyneet tiensyrjät ovat kyllä taas sulaneet. Joidenkin vuosien tosi lämpimiä loppusyksyn vaihtoehtoja ei ole koettu.

Marraskuun alussa saatiin sen verran valkoista taivaalta, että ruukkukasvien lehdet saivat hieman korostusta. Eihän se kauan kestänyt...

Tämä kuva on pari viikkoa sitten olleesta tilanteesta. Kuun puolivälin jälkeen saatu reippaampi räntälumi tuli lapioitua, kasakin hupeni samana päivänä melko vähiin siitä. Toinen lapiohomma tuli viime viikolla.

Maanantai 28 11 puolipäivän tilannekuva. Pilvet kaikkosivat, ja mittari painui miinukselle.

Tällä hetkellä on taas talvisempi vaihtoehto päällä. Illalla sateli lunta, pikku pakkasella ollaan. Mutta onko maa roudassa on eri juttu, sillä lumista sulaneet vedet ovat tähän asti uponneet nopeasti maan piiloihin.

Lännen puolisella eteisen ikkunalla on kasvien paras olla, kun sillä seinällä ei ole lämpöpatteria ollenkaan. Vanhan tavan mukaan otin taas muutamia komeamaksaruohon oksia vaasiin vauvatehtailuun. Ovat siinä nyt olleet noin kuukauden...

Kiinanruusut ja kuparilehdet ovat lopettaneet kukintansa. Sisälle nostetut pelargonit ovat vielä huonelämpötiloissa. Osa oli kylmäeteisessä kovin kukoistavan näköisinä pitkälle marraskuuhun, mutta kun ilma meni liian viileäksi, ne tulivat tupaan. Siitä alkoi yleinen kellastuminen nopeasti, joten siirsin ne tuohon ylläolevaan eteis"seurakuntaan".

On haettu pimeäntorjuntaan tuvan kukkalaudalle kukkakaupasta pari huonesypressiä Cupressus ja nukkumaijaa Calathea tuomaan parempaa vihreyttä, löytyipä pitkään puuttunut rönsy- eli viirulilja Chlorophytum taas kokoelmaani.

Pinkissä kimpussa oli ruusuja, gerberaa, neilikoita ja preeriakelloa erilaisten leikkolisukkeiden kanssa. Ne oli saatu ruukkuun oasis-sienen varaan, joten kestävät hieman kauemmin, kun lisäksi suihkuttelee. 

Toisessa kimpussa oli hyvin tummanpunaisina hohtavia neilikoita ja protean kukintoja.

Yhdestä paketista kuoriutui timanttiananas Guzmina lingulata, jolla onkin raitalook lehdistössä. Katsoin googlen löytämiä ohjeita, joissa huomautettiin, että mitä enemmän valkoista lehdissä, sen enemmän kasvi tarvitsee valoa elääkseen. Yhteyttäminenhän tapahtuu vain vihreillä osilla. Kuvaselailua harjoittaessa löytyi myös kelta-puna-vihreitä lehtiä kantava kasvi, vaikka nuo lämpimät värit yleensä keskittyvät kukintojen suojuslehdiksi, kuten tällä kasvilla.

Sain aiheen juhlahetkeen, kun tasaluku 80 kierähti mittarissa viikko sitten näkyville. Päiviä ei nyt kummemmin vietetty, matkailua pimeimmällä vuoden vaiheella on mieluummin välteltävä kuin harjoiteltava. Asia olikin etukäteisjuhlittu suvun yhteisessä tapaamisessa jo heinäkuussa, silloin oli valoisaa ja mukavaa katsottavaa puutarhassakin. Silloin oli muitakin juhlan aiheita, menivät siinä samassa.

Huonekasvisto lisääntyi kuitenkin kukkalähettien tuomana, ja niiden kanssa nyt eletään jouluaikoja odotellessa. Kukkakimpussa olleet "lisukkeet" ovat saaneet uutta muotoa, kun kahdessa kimpussa oli leikkovihreiden lisäksi pensaskanukan lehdettömiä oksia mukana ryhtiä tuomassa.

Punaisten lehtien läpi siivilöityy mukavasti lämmittävää valoa! Tässä vanha tuttuni kolmiokäenkaali Oxalis triangularis.