Pertinpäivän aamun tunnelmia

On päästy jo huhtikuun viimeiseen viikkoon. Vanhimman veljeni nimipäivä on käsillä, sama päivä oli äitini Elsan syntymäpäivä 110 vuotta sitten. Eipä ihme, että ensimmäinen lapsi sai mammansa syntymäpäivän kohdalta löytyneen nimen. Nimi annettiin Viipurissa Karjalan kannaksella elokuussa 1935 syntyneelle pojalle, ja olisipa kiva tietää, millaisia kevätilmoja Suomenlahden perukalla oli tarjona. Ainakin mereltä päin tulevia tuulia, sehän on rannikoilla yleistä, kun maa on lämpimämpi kuin viereinen vesialue.

Meidän piha on vielä melko varhaisen kevään näköistä. Ruoho ei viherrä, vain vuorenkilvet Bergenia ja sammalet tuovat havupuiden ohella vihreyttä maisemaan. Talon alapuolen tasanteella odottelee viime syksynä tehty iso keko, pensaiden leikkuutähde haketusta. Keväthommatkin ovat vasta alkutekijöissään, olen etupäässä taitellut viimevuotisia kukkavarsia penkeistä, ehkä sitten jatkossa haravakin tarttuu käteen enemmälti.
Kun on aikaa seisoskella koiranpissatusreisuilla ylämäen puolella, voi kyllä huomata, että tuomen silmut ovat tulleet asemiin avautumista varten, lehdenalut ovat ihan vihreinä kääryinä esillä. Ja toki näsiäkin on kukkinut, siellä lähellä.

Lumikellot Galanthus, kevätlumipisarat Leucojum, scillat Scilla ja krookukset Crocus ovat alkaneet näyttää kukkiaan, vaikka yöt vielä menevät nollan alle. Kuvassa on kevätkaihonkukankin Omphalodes verna muutama lehti jo tulollaan, istutin niitä ihan länsiseinän viereen, kun siinä on varhaisimmat lumen sulamispaikat. Raparperien kasvupaikan tunnistaa vain siitä, että siinä ei kasva mitään.Jokunen pieni "punainen poski" pilkottaa maan rajassa kuitenkin.

Joka keväinen ensimmäinen iso vihreä eli jalokiurunkannus Corydalis nobilis on tänä vuonna tiukkoina 5-10 cm:n tummanpunaisina nyytteinä maan rajassa odottelemassa. Ylämäen parkkipaikan tienoissa ja etupihan penkissä näkyy olevan runsaasti käenrieskojen Gagea minima ohuita vihreitä lankamaisia lehtiä nousemassa.

Tuon ensimmäisen kuvan alareunan kohdalla on kivikkoinen paikka, josta jo vuosia sitten raivasin suuret määrät nokkosta ja lumimarjaa, ja istutin tilalle kultapalloja, joiden kasvupaikka oli 10-15 metriä siitä vasemmalle. Nyt näyttää, että siirto toi tullessaan myös jonkun kevätlumipisaran siemenen, jotka ovat jo saaneet vahvistua ja alkaa valloittaa tätä seutua. Kultapallot eivät tykkää olostaan tässä ollenkaan, vaikka saunan harmaavesien putken pää tuo kosteutta juuri näihin kohtiin. Paikan haluavat vallata itsekseen leviävät harmaamalvikit Lavatera thuringiaca ja tarharaunioyrtit Symphytum x asperum.

Sisätiloissa on värikkäämpää. Kuparilehdet Episcia ovat päässeet jo hyvään vauhtiin kukkimisessa, ne viimeksi istutetutkin, tässä alapuolella olevassa kuvassa, jossa näkyy myös samettikukan taimien tämän vuotinen määrä...

Tässä Paulalta saatu kasvivauva, ihan pyöreälehtinen kasvi, on koko talven sinnitellyt pikku purkissaan, ja näyttää tulleen aika tehdä uusia taimia juurelle, niitä on jo muutamia siinä ahtaudessa. Luulen kasvin olevan muorinkukkien Peperomia monimuotoista joukkoa, vaikken olekaan löytänyt tämän näköistä kasvia hakiessa. Suvussa on yli 1000 lajia, joten  ei ihme. Lehtiruoti lähtee erikoisesti lehden alapinnalta, jollaisia vaihtoehtoja Peperomialla on. Pallolehti-nimi sopisi, mutta sillä haulla ei löydy kuvia. Korjataan nyt tähänkin oikeat tiedot, jotka sain Päivin kommentista, eli kyseessä on kilpipiilea eli norsunkorva Pilea peperomioides, joka on nokkoskasvien sukua.

Enkelinsiipibegonia Begonia x corallina kukkii. Sen virallinen nimi on korallibegonia (nettiselailun perusteella), enpähän tuotakaan tiennyt ennen.

Mutta en ole ennen tiennyt sitäkään, että kun kiinanruusun Hibiscus oksia pannaan vaasin veteen juurtumaan, niin tuossa tilassaan alkavat kukkia! Näin on nyt käynyt, tänä aamuna näin ensimmäisen avautuneen. Nuppuja on joka oksan latvassa, ihan pienen tipan olen pannut veteen Viherlannos-liuosta, kun vesikasvun aikaa on vietetty jo pari kuukautta. Leikkauksen jälkeen vanhoihin runkoihin on tullut uusia oksia, mutta niissä ei näy nuppuja vielä.

Juhlistakoon nyt sitten tämän talon ensimmäisen emännän Elsan 110-vuotis-syntymäpäivää, vaikka hautakiven kohdalla häntä yleensä kukilla muistetaan. Elsan elinaika tuli loppuun marraskuussa 1982.