Tatunpäivän näkymiä

Näkymä eiliseltä keskipäivältä, jolloin saatiin Jutanpäivän syysmyrsky länsi-Suomeen, meillä oli vain reipasta tuulta. Talon seinustan irlanninkataja sai kunnian toimia "joulukuusena", koska siihen ylsi seinätöpselistä liitosjohdon mitta.

Päivät senkuin lyhenevät ja pimenevät, lähestytään jo Telluksen radalla kääntöpistettä parempaan, sillä talvipäivänseisaukseen on vain kymmenisen päivää. Viimeksi eletty kuukausi on ollut pilvivoittoinen, vain parina kolmena päivänä on nähty sinistä taivasta, viimeksi sunnuntaina 7.12, ja silloinkin sitä kesti vain vartin verran.Valoisin päivä kuukauteen oli 4.12, jolloin oli lähes vuorokauden kestävä ohuen pilven aika.

Tässä näkymä alapuutarhalta marraskuun viimeiseltä viikolta korkeapaineen vielä vallitessa.

Vuorenkilvet antavat helakkaa vihreää muuten ruskeaan maisemaan. Eilen otetussa kuvassa oli tämän verran valkoista...

Kuivahko pimeys on vaihtunut märkään ja synkkään, kun lännestä puskevien matalapaineiden rata on viimein alkanut työntää syrjään idästä työntynyttä syys-korkeapainetta. Räntää on sadellut, mutta sen kohtalo on ollut sulaa pois, niin käynee sillekin ohuelle kerrokselle, joka viime yön aikana laskeutui. Maa on sula edelleen. Järvikään ei ole jääkannessa vielä. Uutta myrskyä, viimevuotisen Seija-myrskyn toisintoa odotellaan lauantaiksi.

Eilen ryhdistäydyin pihahommiin, kun etupihan penkkien viimeiset perennat, komeamaksaruohot alkoivat näyttää liian ränsistyneiltä. Silpaisin varret nyyttinä kompostille ja työntelin tilalle tuijan oksia tuomaan uutta ilmettä ruskeaan maahan. Kanervaistutukset ovat edelleen hyvin voimissaan.

Lauha syksy on ollut edullista aikaa ainakin sormustinkukille Digitalis purpurea tässä autotallin seinustan penkissä, ne ovat viikko sitten otetussa kuvassa suorastaan pulskassa kunnossa, kun liepeille oli piilotettu syksyn aikaan tullutta ruohonleikkurin puhdistusmassaa. Siitä kyllä otti osansa myös Tella-koira, jonka mielestä se oli sopiva alkupala ennen ruokailua?

Tontilla on häärinyt paljon lintuvieraita, marraskuusta alkaen tiaiset ovat käyneet kyselemässä, koska ruokinta aloitetaan. Ensimmäisten isojen räntäsateiden jälkeen olikin aika panna ruokaa esille, ja pian kymmenien syöjien kuhina alkoi suihkia pensaiden ja ruokapaikkojen väliä, tässä yleisimmät eli käpytikka ja sini- ja talitiainen. Tämä kuva on 23.11. vallinneesta tilanteesta. Myöhemmin on saatu suuria räkättirastasparvia ja tilhiäkin, pihlajissa kun on riittänyt marjoja. Tuollaisesta sinikuorisesta rasva-siemenpötkylästä riittää syömistä noin kolme päivää, siemenastiasta tangon päässä pari päivää.

Kun eilen leikkelin maksaruohoja ja mustunutta pensaskärhöä tuijanoksien tieltä, huomasin, että Hörtsänän arboretumista kauan sitten tuotu keltapeipin Lamiastrum galeobdolon versonpätkä on saanut kasvatettua lonkeronsa jo koko penkin mittaisiksi. Myös peittokurjenpolvia Geranium x cantabrigiense penkin etureunassa täytyi leikata, ne olivat jatkaneet kasvuaan vielä marraskuussa.

Kaukomatkalta palattuani istutin ruukkuun kasvamaan vaasissa juuria kasvattaneita maksaruohontyviä. Nyt noin kuukautta myöhemmin ne näyttävät olevan hyvin tyytyväisiä tilaansa! Kuva on tiistailta. Vieressä ovat uudelleen veteen pannut oksanloput vaaseissaan. Katselin juuri eilen, että niihinkin on kasvanut hieman juuria, mutta ehkä kuitenkin siirrän ne pihalle kasvamaan, jos lähipäivinä olisi intoa. Ruukun kasvattimassa varmaan pitää nimittäin ennen toukokuuta harventaa useammaksi ruukuksi.