Keskikesän kukkatervehdys!

Tänään kevennykseksi kierros puutarhassa, jossa kukkapenkit pursuavat!

Yksi yksilö kiinanritarinkannuksista, se piilottelee takanaan vuohenkelloa!

Alkuunlähtö rapunpielestä, johon istuttamani kiinanritarinkannukset Delphinium grandiflorum ovat äityneet mahtaviksi pensaiksi. Ostiin alkuun sinisiä kukkia tuottavan siemenpussin, jo vuosia sitten, ja uusia taimia on aina löytynyt. Nyt oli yllätyksenä tullut myös yksi sinivioletteja kukkia kantava yksilö, muut tropiikin taivaan sinisiä.

Olisi pitänyt vaihtaa multia keväällä, mutta oli muita kiireitä. Pistokkaiden ottokin jäi, joten nämä jatkavat nyt siitä, mihin viime syksynä ehdittiin. Vuohenkello, tuo jokapaikan seuralainen, kasvaa tässä penkissä metrin korkeudelle!

Toisella puolen rappua punaisten valtakunta, talvehtineet pelargonit ja kesäbegoniat ruukuissaan. Penkkiin istutettu tummanpunainen värililja kehitti kaksi kukkavartta.

Vasemmanpuoleiseen patioruukkuun on istutettu kaikki tänä vuonna: taustalla ruusupapua ja mustasilmäsusannaa Thunbergia alata, edessä samettikukkia ja punalehtistä kesäbegoniaa, jotka uusia taimia Sampon puutarhasta. Oikeanpuoleisessa ruukussa jo neljättä kesäänsä elävä Fuchsia verenpisara.

Noin rinnan korkeudelta ylöspäin vanhalle 50-luvun kompostille tehty harmaamalvikkien istutus näyttää tältä. Tänä vuonna ei ole vielä ollut lehtiä kalvavia toukkiakaan vaivaksi asti.

Alapuutarhan puolella on meneillään harmaamalvikin Lavatera thuringiaca paras aika: sen versot ovat saaneet mielestään optimaalisesti kosteutta ja myös näyttävät sen, kun korkeutta on lähes 2 m!

Harvinaista kyllä, sateet eivät ole kaataneet palavanrakkauden Lychnis chalchedonica varsiakaan kaikkia. Juurella istuu ongelma, sillä puutarhassani leviävä jättimalikan sienirihmasto on juuri saapunut tälle kohdalle. Saapa nähdä ensi vuonna, jäikö yhtään henkiin. Myös kuolanpionin Paeonia anomala kohtalo huolettaa; toisaalla, samassa penkissä ollut tämän pensaan jako-osa selvisi kyllä, mutta ei ole vielä kokonaan toipunut.

Siemenpussista tulee vaihtelevan teriöisiä kukintoja, jotkut kielikukat ovat lähes ruskeita, toiset kokonaan keltaisia. Black Eye on tuo keskustan tummanruskeiden torvimaisten kukkien muodostama nappi. Korkeutta on n. 80 cm.

 Taimimaalle viime kesänä istutetut Blacke Eye Susanit, Rudbeckia fulgida, jonka siemenet olivat amerikanreisulta ostetut, selvisivät hyvin talven koettelemuksista ja kukkivat nyt mitä parhaiten! Jokunen syyssädekukka Gaillardia, samasta lähteestä hankittu, on jaksanut selvitä ja kukkii, muut kylvökseni siitä erästä jäivät yksivuotisiksi, niin näyttäisi.

Tässä pensaiden suojaamassa kasvupaikassa ainakin jokunen kukkavarsi saa pysyä pystyssä. Tarhavalvatti leviää maanalaisella juurakollaan vähintään yhtä hyvin kuin rikkakasvi peltovalvatti, ehkä paremminkin, ja lehdet muodostavat peittävät ruusukkeen lähelle maanpintaa.

Mahtavan vitaalinen tarhavalvatti Lactuca macrophylla on alkanut myös kukintansa. Sen kukkavarret nousevat lähes kahteen metriin ja ovat hyvin huonoja kestämään meikäläisiä kesätuulia, tavallisesti niitä saa ihailla poikkinaisina. Tätä kasvia ei kannata kasvattaa muualla kuin jos kasvupaikka ajetaan ympäri leikkurilla parin metrin leveydeltä viikoittain!

Lopuksi hortensiapostaukseen liittyvä kuva: vajaan parin metrin korkuinen ja noin parinkymmenen vuoden ikäinen syyshortensia Hydrangea paniculata on alkanut jo näyttää nuppujaan. Taustalla paljon korkeampi töyhtöangervo, seuranaan oreganoa, harjaneilikkaa ja pikkusormustinkukkia.