torstai 20. heinäkuuta 2017

Akkain viikolla

No tietysti satelee, sehän on selvyys, en muista kovin helpolla erilaista heinäkuun kolmatta viikkoa! Saatu sade ei ole ollut kovin rajua tällä kohdin, koska ukonkellot Campanula latifolia ovat vielä suurinpiirtein pää ylöspäin. Muina vuosina on tähän aikaan ollut tarkkailtava harmaamalvikkien kaatumisajankohtaa, mutta nyt ne eivät ole edes alkaneet kukkia vielä, kun kesäaikataulut tänä vuonna ovat tosi myöhässä. Alkukevät olikin sitäkin kuivempi, ja järvien pinnat ovat aika alhaalla toistaiseksi.

Hevoskastanjan alla ja ympäristössä on kukkaketo parhaimmillaan, sillä siihen on levinnyt aika runsaasti varsankelloa Campanula trachelium ennestään siinä kasvaneen peurankellon C. glomerata lisäksi. Päivänkakkaraakin on, vaikkei niin paljon vielä, koska tämä rinne on pohjoiseen päin eikä saa niin paljon aurinkoa kuin jotkut muut osat tontista. Luonnostaan tällä kylällä kasvaa hyvin karkeaa hietakastikkaa Calamagrostis epigejos, niin myös tuossa hevoskastanjan reviirissä, joten kedon tekemiseksi pitää ainakin heinien kukintaa hillitä. Usein siellä pitää sirppihoitoakin harrastaa, kun myös koiranheinä Dactylis glomerata tuppaa joka paikkaan.
Tällaiset kesät ovat sienten ystäville mieleen, sillä rihmastot kasvavat koko ajan. Meidän etupihalla ovat ensimmäiset nurmikuukuset jo tulleet esiin ja tallatuiksi. Odotettavissa on hyviä herkkutattien tai kantarellien saaliita. Luultavasti siis myös oman puutarhan riesa jättimalikka on runsas tänä vuonna, ainakin nurmeton kaistale alapihalla siihen viittaa, se on reilun puolen metrin levyinen.

Peurankellot lähempää. Jännä juttu, että molemmat mainitut kellot näyttävät luonnossa vahvan sinivioleteilta, mutta valokuvissa peurankello on aina paljon tummempi. Myös kissakellot C. rotundifolia ja kurjenkellot C. persicifolia ovat kukassa, vaikkei juuri tällä kohtaa.

Mansikat puolestaan kypsyvät pelloilla niin hitaasti, että viljelijöillä on mahdollisuus pitää hinta korkealla. Meidän taajamassa torimyyjän pyyntö oli 6,50 e litralta, joka pöyristyttää, jos eurot muuntelee vanhan tavan mukaan entisiksi markoiksi. Siitähän tulee lähes 40 mk! Tuollaisella hinnalla ei kannata itse tehdä hilloja lainkaan...

Entinen ahomansikan kasvupaikka alapellolla on heinittynyt vähän liikaa, mutta tänä vuonna sinne oli ilmaantunut vaihteeksi valkoista ruusumalvaa Malva alcea pari versoa paikkaan, jossa piti olla ensi sijaisesti harjaneilikan taimia...
Puutarhalla on vallalla nyt paljon keltaista, sillä karvakuisman Hypericum hirsutum, värisauramon Anthemis tinctoria ja tulikukkien Verbascum kukka-aika on käsillä.
Värisauramo
Karvakuismaa ja valkoista edustavat päivänkakkara ja ennen kaikkea valkoinen lehtosinilatva Polemonium caeruleum. Näyttää taas punalehtiruusukin Rosa glauca haluavan kasvusijan itselleen...
Ukontulikukat Verbascum thapsus laativat itselleen kasvusuunnitelman entisen pihajasmikkeen kohtaan, jossa muuten aina vaan riittää kitkettävää versostoa. Maa on niiden mielestä vallan voimallista, korkeutta on tullut reilusti yli 1,5 m. Voi mennä vielä vuosi, ennenkuin tuota voi ryhtyä muotoilemaan. Nyt ovat jasmikkeen juuristot tosi tiukassa ankkurissa, eikä niitä viitsi ruveta kiskomaan isommalla voimalla, kun autotallin laatan alla oleva hiekkapatja saattaa siitä innostua myös liikkeelle. Se on sen verran liukasliikkeistä hiekkaa, että rakentamisen jälkeen oli ihan pakko pian hommata savimulta pintaan ja vuorenkilvet maata pitämään. Mutta vasta rännien asentaminen ja niin, että vedet kaatuivat kovan maan puolelle, sai hiekkakasan hiljaiseksi.
Olen pikkuhiljaa alkanut hiissata latvuskasoja haketuspaikkojen tienoille, eli n. 10 m:n päähän, johon hakettimen johto yltää. Johtojen jatkaminen toisiinsa ei yhtään kiinnosta, kun maa kuitenkin on melko kosteaa. Reilu puolet on kuitenkin jo syöty hakkelukseksi, vaikkei siitä mitään tullutkaan tänään, kuten aamulla mietin. Lehdet eivät ole irronneet oksista vielä, ja ovat aika limaskaa. Mössö tahtoo jäädä suppiloon paakuksi, kuten opin edelliskerralla.
Kaikki hake menee kompostille, koska se on märkää ja kuivatuskelejä ei ole tiedossa. Toisaalta ennen tehdyt hakkeet riittävät vallan hyvin seuraavalle vuodelle ja uusien oksien karsimissuunnitelmatkin ovat jo olemassa. Ehkä tämä painava pohja tekee sen, ettei nurmen heinä muista kasvaa enää sieltä läpi. 

Lipputangon penkin reunalla odottavat jo malttamattomina viime vuonna tehdyt komeamaksaruohon Sedum spectabile nuorukaiset. Panin ne tähän silmän alle, että muistan että niitä yleensä on olemassa! Alatien varressa on osa penkistä vielä kääntämättä, siinä on aika kuiva kohta, ne varmaan matkustavat sitten sinne

Mutta: Kun äskettäin kävin katselemassa tuota aiottua kohtaa, siihen näytti tänä vuonna ilmaantuneen taas annos pulskaneilikkaa Dianthus superbus, jonka luulin siitä jo häipyneen vuosia sitten..
Tässä tienreunassa vienokirsikan Prunus maximowichii alla on päivänkakkaran kanssa ihan kiva olla. Mistä siemenet tulivat? Kuokin tästä tuttavan kassiin kesäkuun alkupuolella liudan kevätesikon taimia, joten muuta selitystä varmaan ei ole, kuin että pulskaneilikan siemen on säilynyt itämättä siinä. Nyt kun maata tuli möyhittyä, tuli olo sopivaksi itämiselle.

Siinä lähellä penkki tekee täyden 90 asteen kulman ja jatkaa maantien suuntaisena. Tähänkin on ilmaantunut itsekseen ukonkelloja ja tänä vuonna ovat saaneet aikaiseksi myös valkokukkaisen jälkikasvun.

Lopuksi vielä yksi jälkeläiskuva. Töyhtöangervon Aruncus dioicus osa emokasvia oikealla. Se on kasvanut niin isoksi, että puolitoistametrinen käytävä on kokonaan versoston piilossa siinä alla. Lapsi on vasemmalla kultatuijan penkin puolella. Se on tuossa ollut ehkä kolme vuotta. Onneksi se tuli nyt vasta, sillä kultatuija on jo päässyt korkeammaksi, joten ei ole vaaraa, että se jäisi varjoon!

1 kommentti:

  1. Hei!

    Olen opiskelija Lepaalta, ja minulla on kesäkurssi jossa yhtenä tehtävänä on laatia hoitosuunnitelma valitsemalleen perinnemaisemalle. Valitsin omakseni Janakkalan Hakoisten linnavuoren. Hoitosuunnitelmaa varten olisi hyvä tietää alueen aiemmasta kasvillisuudesta ja hoidosta. Löysin kirjastosta loistavan opuksen, Hakoisten linnavuori historia ja kasvillisuus (1985), jossa mainitaan että Janakkalan luonto ja ympäristö ry:ltä voi pyytää kasviluetteloa linnavuoresta. Laitoin sähköpostia sinne, mutta listaa ei löytynyt. Sain kuitenkin tiedon, että luettelo on Sinun tekemä (?). Olisiko sinulla sellaista tallessa?

    Ystävällisin terveisin, Heidi K.

    p.s. Laitoin Sinulle jo aiheesta Facebook viestiä, mutta se ei ehkä tullut perille.

    VastaaPoista