Lämpimiä syyskuun alkupäiviä eletään

Kesä senkuin tuntuu jatkuvan, päivisin ollaan jopa +20 asteen tienoilla, ja halloista ei ole ollut vielä tietoa. Meidän mittarissa alimmat yölukemat ovat olleet n. +6 astetta, joten varsinaista syysväriä on alkanut kehittyä aika vähän. Teresanruusu Rosa 'Therese Bugnet' on heinäkuusta alkaen kukkinut koko ajan, ja uusin nuppu aukeaa varmaan huomenissa.

Tietysti neilikkaruusu Rosa 'Erna Grootendorst Pink' kukkii, samoin hansaruusu R. rugosa 'Hansa', se kuuluu niiden tyyliin.

Jopa suviruusukin Rosa 'Poppius' on päättänyt tänä kesänä alkaa toista kierrosta, ei se sitä yleensä tee.

Loppukesän perennoja on enää niukalti, pääosa niistä etupihan istutuksissa. Komeamaksaruohon Sedum spectabile kukat alkavat kohta avautua, perhoset ja kimalaiset pyörivät aurinkoisina tunteina herkeämättä katselemassa uusia imemisaukkoja. Tuossakin mättäässä oli kuvanottohetkellä neljä neitoperhosta.

Eniten on nyt kuitenkin elokuunasterin Aster amellus hailakan violetteja kukkia. Kasvi on hyvä leviämään suikertavalla juurakollaan, ja sitä onkin tontilla useassa kohdin. Tämä tiilipengermän kuiva päällinen talon länsiseinustalla on selvinnyt aika hyvin sen valtakuntana. Sitruunaperhosia ja amiraaleja on nähty neitoperhosten lisäksi tänä vuonna.

Varsinainen syysasteri Aster novii-belgii pysyy paikallaan eikä leviä, tämä istutus on ollut jo parikymmentä vuotta tässä naamioimassa isoa maakiveä. Sen reippaan violetti kukinta alkaa vasta myöhemmin, meillä yleensä syyskuun loppupuolella, samoihin aikoihin tarhapiiskujen kanssa. Nyt se on saanut hieman homehärmää lehtiinsä.

Hometta on puissakin, jopa harvinaisesti vaahterantaimessa, jolla on ikioma tervatäplänsä parhaillaan kehittymässä myös.
Lämpimistä päivistä, joiden mausteeksi on välillä sataa ripsauttanut, seuraa, että ruohonkasvu on ollut varsin mahtavaa.

Kun olen leikannut vain käytäviä, niin niissä paksu vihreä uuden ruohon matto on suorastaan ylenpalttista, ja kestää kauan saada sitä aisoihin. Tuossa hieman rajapintaa leikkaamattoman ja kaadetun kohdalla...

Leikkasin eilen tontin takakulmaakin, jossa oli käyty vain alkukesästä. Kyllä sen märän kesän huomaa, kun mustat mauriais-muurahaiset alkavat rakentaa kastuneen maanalaisen pesän asemasta ruohonkorsien varaan maanpäällistä, ja kohta on iso multamätäs odottamassa leikkurinterää sammuttamaan. Myyrät vielä auttavat kaivamalla omat mättäänsä, ne ovat isompia, ja kone sammuu 100% varmuudella, kun siihen ajaa.

Suomentatar Aconogonon x fennicum on tarkka värinsä vaihtamisen suhteen, se alkaa ottaa ruskavärejä jo elokuun lopulla, ja nyt ollaan jo pitkällä.

Wilman haudan merkiksi jäi ajaninkuusi Picea jetzoensis, se on nyt saavuttanut noin kahden metrin korkeuden. Lähistöllä kasvaa kaksi muutakin, mutta ovat hieman matalampia, kun eivät saaneet kompostimultaa juurilleen kukkapenkin myötä.

Lopuksi kuva vaaleiksi menneistä katsurasta Cercidiphyllum japonicum ja likusterisyreenistä Syringa reticulata itärajalla, 'Grand Canyonin' reunalla.  Katsura on jo kolmimetrinen, toinen noin kaksi metriä.