Loisteliaan ruskan aikaa

Tuvan ikkunan läpi eilen eli perjantaina puolen päivän jälkeen katseltuna: Pihlajien rivistö on komeampi kuin koskaan, mutta vienokirsikka pudotti kaikki lehtensä torstaina, ja näkyy vain oksarankaisena ensimmäisenä vasemmalla rivissä. Isommat metsäpuut ovat tällä kohdin melkeinpä pelkkiä rauduskoivuja.

Syksy on kyllä kaunein vuodenaika, tulee taas mieleen, sillä nyt on millä mällätä. Haapapuissa on ollut esissä mitä komein keltainen jo useita päiviä. Vaahteratkin vielä jaksavat helottaa. Omalla tontillani pihlajarivi oli tänään suorastaan sykähdyttävän oranssinpunainen, ja näitä värinäkymiä tietysti kruunaa se, että olemme taas kesästä tutussa korkeapainejaksossa, jossa aurinko pilkahtelee ainakin iltapäivisin. Iltaruskon ajat ovat olleet myös komeita samasta syystä.

Tämä kuva on auringonlaskun aikaan pihalla itään päin katsellen. Taivas on lähes selkeä, mutta vesihöyry muuttaa sen melkein valkoiseksi, ja sen läpi pääsee vain pääasiassa punertavaa valoa värjäämään hehkuun tammia, koivuja ja vaahteroita.

Tänä syksynä meidän mäellä on ollut vain pari pikkupakkasen yötä, ehkä -4C maksimissaan, sillä joka kolkalla ei näy mitään hallavaurioita, mutta toisin paikoin lehdet ovat nahistuneet ja tippuneet, no begoniat ja palsamit kesäkukista tietysti, ja amurinviini puuvartisista. Sen verran on saatu sateita, että jo pari viikkoa sitten hankitut kanervaruukut ovat pärjänneet lähes sateen varassa, vain jokunen harva kastelukerta, vaikka ulkolämmötkin ovat olleet melko suotuisia.

Vienokirsikan punavaihe kestää aina lyhyen ajan, yleensä alle 2 viikkoa. Se punastuu aiemmin kuin muut puuni. Tämä kuva on kuun alussa otettu.

Eihän se valkoinen syysasteri tänäkään vuonna jaksa innostua kukkiin asti, vaikka pikkuruisia nuppuja on latvukset täynnä. Alapihan puolella pinkkiin perintöversioon samasta lajista on kehkeytymässä puolestaan runsaasti kukkia, joskaan ei niin paljoa kuin joinakin vuosina, koska sen kasvupaikalla on vielä jättimalikan rihmastoja, jotka vievät vettä muilta kasveilta kohtalokkaan paljon.

Punatammen taimi alkoi saada nimen mukaista väriä kirkkaanvihreinä pysytelleisiin lehtiinsä vasta aivan muutama päivä sitten, tämä kuva on otettu 10 10. Kuvasta näkyy, että lehtikuuset ovat alkaneet vaihtaa vihreät keltaiseen, se etenee niillä latvasta alkaen.

Lauantain sumuaamun kuva (eli siis tänään) naapurin puolelta viereisestä pikkumänniköstä, johon on alkanut tulla aika runsas vaahteran alikasvu. Äitipuu siinä tienlaidassa on jo vanhempi, ties kuinka mones runko, mutta uusiutuu aika usein.

Arboretumini yläkulmalla on jokunen haapa, niitä on siinä naapurin tontilla melkeinpä yksinomaan, joten ovat niiden juurivesoja tietysti. Tällä nurkalla on myös tuomia, ne ovat karistaneet lehtensä. Kuva otettu tänään.

Edellinen kuvauskohde häämöttää taustana, kun pyysin kuvaan mongolianvaahterain pariskunnan, joiden lehdet jo melkeinpä kokonaan alhaalla. Kuva tältä aamulta.

Lehmuksen lehdillekin on jo lähtökello alkamassa, vaikka siinä puussa kyllä riittää vielä pudotettavaa. Punainen soihtu on perhoangervo Gillenia trifoliata. Kuva tältä aamulta.

Lumipalloheisi Viburnum opulus on puutarhanpuolella jo hyvin kellastunut, sen luonnonvarainen sukulainen koiranheisi tuolla ylätontilla on vielä lähes vihreä. Punaherukkapensaat ovat keltaisia, niiden takaa pilkistelee punatammen Quercus rubra latva. Lehtikuusi on mennyt parissa päivässä kokonaan keltaiseksi siellä takimmaisena. Kuva on tältä aamulta.

Muutamia vuosia sitten etsin punaisia syysasuja pensaiksi tähän tien läheiseen puutarhaan. Tämä on Mustilan taimitarhalta hankittu punalehtinen marjaomenapensas (-puu) Malus baccata, sen taimivaiheessa on tehty kuulemma latvomisia, niin että kasvaa pensaana. Lehdet punertavat kesälläkin. Meidän tontilla kasvu on hidasta, kun jänikset pyrkivät tekemään latvomista lisää. Viime talvi oltiin verkossa. Kuva tänään.

Punaisen syysasun toivossa istutin myös pallesorvarinpensaan Euonymus alatus, mutta sen latvat kärsivät viime talvesta niin, ettei tullut lehtiä lainkaan. Ei ole vielä nähty mitään punaista asua! Viime syksyn lehdet olivat päinvastoin melkein valkoisia. Nyt loppukesällä on pinnistänyt hyvin tummanvihreiden lehtien nippuja todisteeksi uusista oksista ja juurten selviämisestä. Mutta on noissa vielä aika pitkä matka punaiseen väriin... Kuva tänään

ja loppuun se obligatorinen kuva, joka pitää aina lokakuussa kuvata. Komeamaksaruohon Sedum spectabile. Mukavaa lokakuuta!