sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Vauhdilla kevääseen

Tänä vuonna tehtiin superloikat kevätilmeeseen, kun vapuksi eli viikko sitten saatiin reipasta kevätsadetta. Ilman sitä paksu routa ei olisi helposti hävinnytkään, ja kyllä siitä lähtien on tapahtunut puutarhalla paljon!

Jo vapunpäivänä pääsi tekemään viehättäviä löytöjä, kun kompostinpolkua kulkiessa olin astua uusien tuoksuorvokin Viola odorata taimien päälle (ylin kuva). Paria päivää myöhemmin alkoivat keltavuokot Anemone ranunculoides aukoa kukkiaan (keskimmäinen kuva), ja tänään niillä on tosi hyvä päivä. Pelkäsin hieman, josko valkovuokonpihlajaruoste, jota näkyi ensimmäisissä versoissa, kuinkakin pahasti haittaisi, mutta nyt esiin tulleet näkymät ovat melkein kaikki puhtaita.
Etupihan penkin punaruusujuuri Rhodiola kirilowii on vallannut (kolmas kuva) jo lähes puolen metrin alan aidakkeen reunassa.
Tietysti jalokiurunkannukset Corydalis nobilis ovat jo kukalla, ne alkoivat helatorstaina (alin kuva). Ja kuten siitä samasta kuvasta huomaa, tuomet ovat jo kovin vihreitä, niiden kukinnot ovat kovaa vauhtia tulossa esiin.

Eilisessä näkymässä keskeisenä on mustaherukka Ribes nigra, joka paistattelee isoissa lehdissään Elsan vanhalla mansikkamaalla. Taustalla näkyy isotuomipihlajan Amelanchier spicata hopeisten silmujen parvi tammenrunkoa vasten.
Eiliseltä on kuva myös kuriilienkirsikan Prunus kuriliensis kukkalatvaan, jonka kukat aukenivat lauantaiaamuna. Kuvan taustasta näkyy myös omenapuun latvan vihreys ja koivujen hiirenkorvavaihe.
Alkutalvi oli kovin vähäluminen pakkasista huolimatta, joten odottelin sen tekevän haittaa  kasveille. Ainoa, mikä enemmälti näyttää kärsineen, on herttavuorenkilpi Bergenia cordifolia, jolla monet oksanhaarat olivat kokonaan lahonneet ja irtosivat risoja lehtiä poistaessa. Kuva on vanhimmasta istutuksestani 1980-luvulta alapihalla, talonsyrjän tasanteelta, jossa on 1960-luvulla tuotua irtomaata jätevesikaivon takia. Soikkovuorenkilpi B. crassifolia on paljon parempi kestämään, täytyy laittaa paikkausmateriaalit siitä aukkoihin. Alapuolen kuvassa sitä on pääosa reunuksen kasveista, ehkä nostan siitä pois etureunan vuorenkilvet ja laitan tilalle komeamaksaruohoa Sedum spectabile, jonka nykyiset kasvupaikat ovat liian ahtaita.
Kävin äsken huhuilemassa puutarhalla, josko olisi yhtään keltanarsissia jo alkanut kukalle, ja tosiaan vain yksi vasta löytyi maantien läheltä kevätesikkoja paimentamasta.
Näkyy jo alkavan valkoisen alppikärhönkin Clematis alpina kukka-aika, nuput ovat kookkaita, ehkä jo tänään on enemmälti nähtävää. Kun talon ulkovuorausremontti on alkamassa näinä päivinä, joutuu kyllä katkaisemaan varret aika alhaalta. Nautitaan siihen asti!

1 kommentti:

  1. Täälläkin narsissit pikkuhiljaa kohottavat päätänsä, kääpiö-sellaiset, joita olen laittanut maahan sinne sun tänne. Valkonarsisseja odottelen.

    VastaaPoista