tiistai 16. kesäkuuta 2015

Sivukaupalla luontokirjaa kesäkuussa

Niinhän se on aina, kun routa on häipynyt ja kylmät yöt jäävät taakse. Aivan kuin hätäiset kevätjuhlan oppilasesiintyjät pian pelmahtavat esiintymislavalle, keikistelevät aikansa roolinsa mukaan ja antavat tilaa seuraavalle. Puutarhassa ei oikein tiedä, mihin katsoa, kun joka päivä tarjoaa erilaisen näkymän, josta eilen ei vielä ollut kuin aavistus. Tänä vuonna esiintyjät ovat kyllä enemmän hämäläisiä, kauan viipyviä, kun kesäkuu on ollut yhtä viileä kuin toukokuukin. Hevoskastanja Aesculus hippocastanum ja kirsikka Prunus cerasus ovat jo lopettaneet, pikkuhäivähdys enää kevätesikoistakaan Primula veris.

Violetti pihasyreeni Syringa vulgaris aloittaa kukintansa ensin, se on kukkinut jo reilun viikon, 3-4 päivää myöhemmin oli valkoisten vuoro, ja lopuksi vaaleanpunainen koreansyreeni Syringa wolfii, jonka loisto puhkesi esiin viikonvaihteessa. Kun yhtä päivää lukuunottamatta on ollut melko viileitä kesäkuun päiviä, voidaan arvella, että nämä näkymät ovat edessä vielä juhannuksenakin, tosi harvinaista!

Luonnonkasveista koiranputkien Anthriscus sylvestris ja metsäkurjenpolvien Geranium sylvaticum eli juhannuskukkien aika on nyt, ne ovat siis kalenterin mukaan oikeassa vuorossa.

Saapa nähdä, onko juhannusruusulla Rosa pimpinellifolia vielä mitään näytettävää viikonlopulla eli juhannuksena, kovin ovat yläkuvan nuput vielä pieniä. Ei ole suviruusulla asiat sen paremmin, vain teresanruusu Rosa 'Therese Bugnet' alakuvassa on alkanut kukintansa.

Vaaleanpunaisuutta edustaakin pitkän esiintymisjakson tänä vuonna tehnyt puna-ailakki Silene dioica, savolaisten punainen "kevätesikko",se kukkii vielä tuoreesti joko nurmikossa lemmikkien Myosotis sylvatica seurassa tai kukkapenkissä kuolanpionin Paeonia anomala kanssa. Valkoista ruusua korvaa toistaiseksi lumipalloheisi Viburnum opulus 'Pohjanneito', joka vielä eilen oli ihan vaaleanvihreä.

Mysteeri autotallinseinustalta on selvinnyt, meillä kasvaa monta morsinkoa Isatis tinctoria! Kasvi, jota olen viljellyt alapuutarhalla toistakymmentä vuotta sitten  yhdestä kylvöksestä, joka sitten huolehti parina vuonna jälkikasvustaan siemenillään. Tähän nimenomaiseen paikkaan toin hieman mullanlisäystä syksyllä 2013 kompostilta, kun istutin Agrimarketista ostettuja hopeasyysvuokkoja
Anemone tomentosa 'Robustissima', jotka kukkivat jo istuttaessa hienosti.

Sen koommin vuokkoja ei ole näkynyt, sensijaan viime keväänä alkoi suurin piirtein samoilta kohdin nousta tumman sinivihreitä ruusukkeita, jotka kasvoivat pikkumättäiksi kesän aikana. Nyt ollaan tässä vaiheessa, morsinkojen kukinnot paljastavat metristen varsien päässä lajin. Mutta mistä siemenet? Sen viljelykauden jälkeen tontilla ei ole ollut ainoatakaan morsinkoa. Voihan tietysti olla, että niitä oli kompostimullassa, mutta samasta paikasta tein multalisäyksiä moneen muuhunkin penkkiin, ilman että niihin olisi tullut muuta kuin perus-rikkakasveja, pääasiassa nokkosta ja valkopeippiä. Vai olisiko niitä ollut vuokkoruukkujen mukana?
Jatkokertomusta ehkä voidaan odottaa, kunhan levittelen lopunkin kompostin joskus esille uutta kasvua tuottamaan, mutta se ei ehkä ole vielä tänä kesänä. Joko tulee tai ei tule morsinkoja...

Elsan peruja oleva tarhakielo Convallaria majalis (jota näkyy olevan nykyisin myynnissä Lahdessa myös vaaleanpunaisena) alkaa kukkia metsäkieloa myöhemmin, ensimmäiset runsas viikko sitten, ja nyt on paras kukinta meneillään. Alunperin se kasvoi meillä pionien kanssa rapunpielen penkissä, mutta v. 2000, kun talo maalattiin, nostin kaikki perennat pois telineiden tieltä. Suurin osa matkasi tähän lipputangon penkkiin, mutta jokunen juurenpätkä on alkuperäisellä paikallaan.

Keltapeippi Lamiastrum galeobdolon on kotiutunut hyvin meillä ja pitää puolensa vuohenputkia vastaan oikein hyvin. Tässä se on etsiytynyt tulikellukoiden Geum coccineum seuraan ja oikein nousee pystyyn kukkimaan niiden hentoa tukea vasten. Suurin osa keltapeipistäni on peräisin Palsan myllyn viereisestä purolehdosta Padasjoelta, etupihalla olevat taas Hörtsänän puutarhasta Orivedeltä, molemmista on tullut kasviretkellä mukaan muutaman sentin pätkä maassa luikertavaa versoa. Sen lehdet ovat hopeatäpläiset kuten hopeatäpläpeipillä L. maculatum, jota kauppapuutarhoissa paljon näkee myytävänä, mutta tällä viimemainitulla kukka on vaaleanpunainen.

Vaikka viileitä ilmoja on odotettavissa, luotan siihen, että ei tule pakkasta, joten vuohenputket voi kitkeä pois arempia kasveja suojaamasta. Luultavasti teen tätä vielä juhannuksen jälkeenkin, kasvu on ollut vahvaa. Mutta kellokukat ja kurjenpolvet ovat jo lähtökuopissa kukintaan! Hyvää juhannusta!

3 kommenttia:

  1. Ihastelin eilen aamulla ohi kävellessäni suviruususi avautumassa olevia kukkia, niitä tulee taas paljon!
    Ihmeen vähän kirvoja toistaiseksi, ruusuorapihlajan lehdet eivät ole kansoitettuja ainakaan vielä

    VastaaPoista
  2. Suviruusulla on mennyt hyvin myös lapsista päätellen, juurivesoja on vaikka kuinka paljon. Ja isot oksat leviävät niin, että kohta pitää tehdä uusi polku Elsa-kuusen ohi.

    VastaaPoista
  3. Kas kun sattuu sopivasti oikeanpuoleiseen palkkiin kuva viime vuodelta, silloin kukinta oli menossa jo 09 06!

    VastaaPoista