Arboretum helteen hoidossa

Kukkimisvuorossa ovat syyskaunosilmät Coreopsis, ne asuvat irlanninkatajain penkissä etupihalla.

Jos kesäkuussa paleltiin, niin nyt on toista. Viipperät ja jäähdyttimet hyrräävät, että sisällä päästäisiin edes alle 25 asteen. Jo kuukauden jatkunut lämmin kausi on vienyt tämän heinäkuun jo lähelle tilastojen kärkeä. Muuta ilmanlaatua ei ole ennustejakson eli 10 päivän aikana näköpiirissä, joten kesäkuukaudet voivat saada uusia huippulukemia. Torstaina pyyhkäsi roima ukkosrintama maan etelästä pohjoiseen, mutta juuri meidän kylämme jäi tässä katveeseen, saimme vain pikkusateen. Muutenkaan ei ole paljon sadellut, mutta rännisaavien vesi on nyt puhdasta, kun se on vaihtunut parin kuuron aikana kahteen kertaan.

Helteet eivät helli perennoja, niiden kukinta on nopeasti ohi, ainakin minun reviirissäni, joka on liian laaja kasteltavaksi. Syysasterit ovat jo alkaneet kukkia, yleensä ne ovat elokuun loppupuolen iloja. Paitsi iloa minulle niissä hyörivät myös sitruuna- ja neitoperhoset näinä aikoina.
Tänään näin aivan uudenkin lajin, pienehkön voimakkaasti kaksivärisen perhosen, joka jollain tavalla muistutti ruutumittaria, sillä kuitenkin tummaa oli paljon enemmän kuin netistä katsomissani vertailukuvissa. Siipien alapuoli oli kokonaan tummanruskea. Kun on voimakkaita ja lämpimiä etelätuulia, saadaan etelämpänäkin viihtyviä perhosia kukkamaihin. Odottelen ohdakeperhosia, niitä en muista nähneeni aikoihin.

Tässä talonliepeen kasvupaikassa on hieman yli metrin leveälti pengertä, ja vedenpuute on kohta näilläkin edessä. Monet kärräämäni savikuormat 1980-luvulla hieman pidättävät vettä, kun tämä alue muuten on jokseenkin hiekkaa.

Aurinkonauhus Ligularia stenocephala on myös elokuun kukkia, sen sijaan vieressä kasvava syysleimu ei ole vielä juuri näyttänyt nuppujaan, heinäkuun kukka jaloangervo jatkaa kukkimistaan sen asemasta taustakasvina. Lumipallohortensiakin on kohta paljon valkoisempi kuin nyt!

On tullut aika tehdä leikkauksia, ensimmäiseksi kohteeksi pääsi papulanruusu, jonka versominen oli jättänyt piennaralueen piiloon. Niinpä oksasaksi alkoi lipsuttaa, ja tänä aamuna sain urakan tehtyä. Olen huomannut, että jos leikkuun tekee aika aikaisin, niin kasvi ehtii tehdä vielä uusia oksanalkuja, ja kukinta on parempi seuraavana vuonna. Saapa nähdä, olinko nyt tarpeeksi ajoissa...

Tuholaistorjuntaa ukonhatuissa on saanut tehdä toistamiseen, ja eilen havaitsin, että on ryhtymisen paikka myös ylämäen kelasköynnöksen Celastrus kohdalla. Sehän istutettiin heikosti kasvavan pihlajan juureen parikymmentä vuotta sitten, ja jo viime vuonna kitkin sen lähelle istutetun rhododendronin juurelta joitakin ylimääräisiä versoja. Tänä vuonna juurivesoja on ilmaantunut myös muualle rinteeseen, useampia lähekkäin. Nämä kuvan kaksi ovat n. 1,5 m:n päässä emokasvista, jotkut vielä edempänä. Saivat tänään Round-up-hoitoa osakseen, ja myös puun toiselle puolelle jo ennen syntyneet lukuisat versot. Alapuolen kuva on puuntyveltä ja lopuksi kuva latvuksen hyvinvoivasta ilmeestä.

Kahta runkoa kasvattavan pihlajan juurella auringonpuolella tulivat ensimmäiset lisäversot, jotka havaitsin ensimmäisen kerran viitisen vuotta sitten, ja niitä on leikattukin pois..

Tämä vihreä pilvi on kelasköynnöstä noin kahden metrin korkeudella, liaanimainen kasvu näkyy pihlajan rungolla. Siinä varressa latvat keikkuvat jo korkeammalla kuin pihlajan oksat, yli viidessä metrissä. 

Talvinen jänisten suosikki pikkutalvio Vinca minor on jo toipunut kaltoinkohtelusta ja jaksaa ottaa uuden ruokavierasjoukon sitten talvella....