Kesäkin pääsi jo vauhtiin

Pariin aamuun ei enää ole ollut kylmää henkäystä, joten ehkäpä nyt kukkaiskesä alkaa kunnolla. Viileä sadekausi on kuitenkin tuonut varsiin reipasta lisää, ja muutenkin kasvit näyttävät muhkeilta. Alkukuvan ukonkellot Campanula latifolia ovat melkein minun mittaisiani. Ensi viikolla onkin kellokukkien aika parhaimmillaan!

Tänään on syöty kesän ensi mustikat, vaikkeivät ne nyt ihan täysikokoisia vielä olleetkaan. Mutta maistuivat! Satokauden alkua enteilee myös mustesieniparvien ilmaantuminen kannon tyvelle. Naapurini on kerännyt jo pannulle asti alkukesän ruokasieniä tontiltaan.

Parhainta ilmettään esittelevät muutamat kaunokaiset, joiden kuvia tässä alla ja myös viereisellä sivupalstalla:

Jalopioni Paeonia lactiflora, jolla keskimmäiset terälehdet ovat hyvin kapeat.

Perhoangervo Gillenia trifoliata kasvaa tänä vuonna metrin korkeuteen.

Keltasormustinkukka Digitalis grandiflora yrittää sinnitellä tarha-alpin Lysimachia punctata paineessa.

Tänä vuonna liljakukotkin Lilioceris lilii saivat kylmästä tarpeekseen ja varjoliljat Lilium martagon voivat kukkia. Viime vuonna melkein kaikki syötiin ennenkuin huomasin.

Mutta vielä lähikatseluun puutarhan tilasta. Autotalli kai peittyy köynnöksiin kuin prinsessa Ruususen linna aikoinaan, versot ovat venyneet mahdottomasti. Hommissa ovat amurinviini Vitis amurensis ja minikiivi Actinidia kolomikta, jolla osa lehdestä voi olla valkoinen tai vaaleanpunainen.

Katse muuhun puutarhan tilaan. Vaikka hevoskastanja ei kukkinut lainkaan tänä vuonna, niin taimia pukkaa leudon talven seurauksena. Laattojen väleistä löytyy nyt aivan uusia nähtävyyksiä:

Etupihalta löysin valkokukkaisen kirjohanhikin Potentilla bicolor-ryhmää ja kamtsatkanmaksaruohon Sedum kamtchaticum taimia, osa jo ruoholeikkurin katkaisemina. Tuota maksaruohoa olen aiemmin arvellut siperianmaksaruohoksi, mutta  olen nyt päätynyt tähän toiseen, kun sen korkeus jää vähemmäksi, ja lehden kärkikin on erilainen, kukinnon muodosta puhumattakaan. No sain sen siperialaisena ja hyväksyin pitkään... Niitä on muutama taimi tällä hetkellä, kohta ne voi istuttaa parempaan kohtaan, että pääsevät oikeuksiinsa.

Sitten hieman murheita:

Ukonhattujen mustia vieraita, joiden aikaansaannosta viime vuonna koirien muistopenkissä oli kasvuston kokonaan menehtyminen.

Saksankirveli  Myrrhis odorata riehuu meillä liikaa.

Poistettava norjanangervo Spiraea Grefsheim, joka on kasvanut aivan liian suureksi.

Alkukesän sääolot antoivat lisää puhtia ukonhattuja Aconitum vaivaaville tummille kirvoille. Kun nyt ei pitäisi sataa lähipäivinä, pitää ilahduttaa ukonhattuja ruiskutuksella. Samoin pitää tehdä vielä toisenakin kesänä saksankirvelimassoille (keskikuva), jotka ovat valtaamassa yhden kulman peltoarboretumista.
Kolmisen viikkoa sitten tehty ruiskutus norjanangervo-jätin vesaikolle (alakuva) näyttää tuottaneen tulosta.

Viime syksynä leikkasin lipputangonpenkkiin istutetut pensaat kokonaan alas, kun ne alkoivat näyttää luutamaisilta. Nyt on uusi versosto hyvin paljon tiheämpi! Olisinpa ajatellut asiaa jo istuttaessa. Nythän tämä jo iloksi muuttuu, vielä pari viikkoa sitten ajattelin, että hanhikit eivät kasva ollenkaan.

Koivuangervot Spiraea betulifolia nyt noin 30 cm korkeita.

Piskuiset pensashanhikit Potentilla fruticosa nyt parinkymmen sentin mitassa kuvan vas. alakulmassa ja oikealla keskellä.