sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Syyspäiväntasaus jo ovella ja kesä senkuin jatkuu?

Lämpimät päivät ovat jatkuneet kuluneella viikolla pienin sademaustein. Ei nyt ihan +kahtakymmentä, mutta melkein. Pääosa vedestä on saatu tuulettomalla säällä tihkusateena, joten vettä ei ole kertynyt sanottavia määriä. Ruukkukasvit odottavat kastelua lähes joka päivä. Pienikin puuhastelu puutarhalla aiheuttaa reipasta hikoilua ainakin, jos on kuokkaa tai muuta voimavälinettä käyttämässä. Kasveista kyllä näkee, että eletään kylmään kauteen valmistautumisen aikoja. Ruska on saapunut.

Kuva on torstain aamuaikaiselta, kun yön jälkeistä sumua on jäänyt maisemaan. Sumuaamuja oli viikolla useampikin. Tuijat ja irlanninkatajat nauttivat!

Sisilialaishärkäpavut alkavat tuleentua, joten siementen toivossa eletään. Koska palot ovat vielä tiukasti kiinni ja pääosa lehdistä vihreinä jäljellä, en vielä korjaa niitä kuivumaan. Ensi viikolle on ennusteena melko kosteita aikoja, joten täytyy pitää varansa, ettei mätäneminen ala.


Kauan oli vaivannut tekemätön homma, eli vapun tienoilla 2012 tehdyn koirien muistopenkin tilasta raivatut ruohoturpeet jäivät penkin viereen kasoille, kun oli niin paljon muuta hommaa keväällä puunkaatojen takia. Mikä milloinkin syynä, ettei tullut aiemmin tehdyksi, pääasiassa kuitenkin kosteat viime vuoden päivät ja monet yksityiselämän tapahtumat. Ruohonajo koneella ei käynyt lainkaan marjapensaiden ja kukkapenkin välistä. Ylemmässä kuvassa työmaa valmiina.

Kun huomasin säätiedotuksista, että koko tuleva viikko on kostea, ajauduin kuokan ja kärryjen kanssa kekojen viereen aikaisin lauantaiaamuna. Kompostikeko kasvoi, kun ravistelin mättäät paljaiksi ja kyydin koiranheinät ja vuohenputket aurinkoa ottamaan kompostille. Saatua multaa en levittänyt sijoilleen, koska tontilla on monta tuoretta kantoa, vaan kärräsin mullat niiden tyville, että maatuminen etenisi nopeammin. 

Mullan työksi tulkoon sillä välillä kasvattaa kukkia, alakuvassa oikealla pation penkistä nostetut ukonkellomätäs Campanula latifolia ja vasemmalla samasta kohdin löytyneitä saksankurjenmiekkoja Iris germanica. Muiden tyvien mullat vielä odottavat asukkaitaan, pitää keksiä kuivaan tyytyviä vaihtoehtoja..

Maa-artisokat alkavat kukkia. Sehän merkitsee, että kohta voi alkaa etsiä taas keittoaineksia. Kun tämä kasvusto on peltomaalla eikä ole lisätty keväällä kompostia tai muuta lannoitetta, kovin suuria mukuloita ei liene odotettavissa. Itse asiassa koko kasvusto piti raivata tyhjäksi keväällä, no ehkä joku toinen vuosi....

Kivikoivun lehtisadetta syyshortensian liepeilllä on jo saatu kokea, mutta runsaasti lehtiä on vielä puussakin.
Tontin viimeinen vanha omenapuu tiputtelee lehtiä vielä harvakseltaan, pääosin ne ovat vihreitä. Vain harvat ovat ruskaan vaihtuneita ja tosi harvoin meillä on punaisia lehtiä omenapuun alla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti