tiistai 20. elokuuta 2013

Lämmintä loppukuuta kuitenkin

Keltakosmoskukka runsaimmillaan! Taimilla oli lyhyt esikasvatus, ja panin ne tähän avomaan kasvupaikkaan muutaman samettikukan seuraksi.
Pääosa kuvista on tältä päivältä, jokunen pari päivää aiemmin. Ennustetusta ilmojen viilenemisestä ei vielä näy merkkejä. Saadaan lauhoja lounaisia ilmamassoja, jotka pitävät suhteellisen kosteuden aika korkeana ja tuovat mukanaan perhosvierailijoita muualta. Eilen näin tämän kesän ensimmäisen amiraalin pihalla, nokkos- ja sitruuna- ja neitoperhosten seurana.

Vasemman laidan multaiselta näyttävä osa on suuren norjanangervon tyveä, ja sen terävä kärki keskustassa on alasleikattu kituva mustaherukka.
Tuijain välissä on pienennetty heisiangervo ja kaatuilevia harmaamalvikkeja. Niille ehkä viritän ensi keväästä alkaen kunnon tukijärjestelmän. Tuo punamarjainen perenna oikeassa laidassa on lännenkonnanmarja Actaea rubra.
Tämä kuvakulma on keskimmäisestä kuvasta hieman vasemmalle, siinä on alas raivattu lumimarja, jota olen kurittanut jo ennenkin, mutta parina vuonna unohdin ja taas oli pöheikkö valmis. Katkaisin myös tässä oikeassa laidassa olevan tammen, kun se oli vielä pieni ja helppo poistaa. Puu oli umpeenhomehtunut joka kesä.
Kukkavarsien korjaamista on nyt aika paljon, kun kuihtuneet varret mustuvat ja alkavat homehtua. Niiden ohella olen ottanut myös voimasakset käyttöön ja pienentänyt pensaita tai peräti raivannut niitä kokonaan alas. Jos tulee paljon lunta, tiuhat pensaat taipuvat maahan, ja silloin työ on keväällä kaiken kiireen keskellä kuitenkin edessä.
Kyytiä ovat saaneet jo pihasyreeni, lumimarjat, heisiangervo, eräät herukat ja ruusut, mutta suurin osa hommista on vielä edessä, kun vasta eilen poimittiin viimeisiä mehuksi meneviä punaherukoita. Oksakasa kasvaa alapihalla, siinä on hakettimelle töitä, kun hieman kuivahtavat! Tuskin tuo tuleva hake kuivaa syysilmoissa. Panen sen kompostikasan päällimmäiseksi, kun näin sellaisen Sarin puutarhablogin kuvassa. Jos keväällä tulee kompostin päälle kasvusäkki, niin pohja on siistimpi, kun se on hieman puiseva.

Olen hieman huolissani sisilianpapujen kohtalosta, kun on niin kosteata. Pelkään, että palkojen tuleentuminen muuttuu homehtumiseksi, ja mitenkä sitten käynee niiden uusia siemeniä odottavien toiveille? Nehän ovat härkäpavun Vicia faba eräs kanta, jolla siemenet ovat jättisuuret keltaiset pyöreät ja littanat. Sadetta ei nyt ole kyllä luvassa lähipäivinä, vaan peräti korkeapainetta, mutta sellaisiakin aikoja muistan, että on tullut pitkäaikaisia sumuisia päiviä. Palkoja on kehittynyt runsaasti. Toissapäiväinen naapurin vierailu toi esiin näkökulman, että jos katkaisisi kasvista latvan, niin se paremmin kypsyttelisi näitä jo syntyneitä palkoja. Teinkin niin muutamalle kasville, jotka jo valmiiksi olivat pitkin maata taipuneita.

Alapellon maantienvarren osasto on alkanut elää uutta elämää. Kun näin isosta puutarhasta tulee paljon kasvijätettä kesän mittaan, niin kompostointialuekin tulee olla vähintään kolmen keon kokoinen toimiakseen tyydyttävästi. Poistin lahonneen lauta-aitauksen loppuun kypsyneestä kasasta, jotta mullat saa siitä helpommin kärryyn. Näitä seinäkkeitä on siirrelty tontilla jo useaan kohtaan keon tultua mittaansa.
Olen myös suunnitellut, että enää noita lautaseiniä ei rakenneta, vaan korvataan Agrimarketin teräksisillä tolpanjaloilla, joihin 2x2 nurkkapylväät, ja niihin sitten kiinni jotain siistiä aitaa. Luulen, että sellaisen pystyy tekemään naisvoimallakin.... Sarin puutarhablogin kompostikeoillakaan ei näkynyt turhia lauta-aitoja.
Tuo kuvassa vasemmalla oleva keko on kasvanut kolme kesää, ja luulenpa, että sen korkeus alkaa olla jo tarpeeksi mittava, se on nyt noin metrin, mutta tietysti alenee talvella. Ensi keväänä on alettava uutta. Entisen keon päälle kasvusäkki tai kaksi kurpitsojen kasvattamiseen. Ja ehkä itäneitä perunoita jääkaapista. Multa, jota näistä omista komposteista saadaan, on aivan mahtavaa!

Tästä alueesta, johon nyt tuijat istutin, raivasin hiljattain pois vadelmamaan, ja nuo mullosalueet vasemmalla ovat tänään täydennettyä sitä työtä. 
Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että rajaan tätä kompostialuetta korkeammilla kasveilla, ja niiden ensimmäiset ovat nyt paikallaan, nimittäin istutin tänään kolme kartiotuijaa. Kunhan syksy vielä etenee, siirrän korkeampia perennoja niiden liepeelle. Tuo syyspäivänhattu Rudbeckia laciniata siinä jo onkin, ja muitakin näin korkeita on, esim. kompassikukka Silphium perfoliatum ym. tässä lähistöllä. Jos ja kun tienäkymä avautuu enemmän kevyenliikenteen väylän teon takia (tontin rajalla oleva syreeniaitani häipynee), niin haluan esteetikkoja varten näkösuojaa.

Syreeniä ei nyt muuten olisi tarvinnut pienentää, mutta kun tässä talon viereisellä tasanteella on jätevesikaivo, joka pitää kohta tyhjentää, niin oksia ja vesoja piti poistaa niin paljon, että siinä sopii toimimaan. Harkkotiilen päälle vuosi sitten nostettu sementtityö lintujen juoma-astiaksi löytyi raivauksen yhteydessä, hyvin oli piiloutunut, kun koko kesässä ei näkynyt, vaikka siinä oli taimien koulintapöytä metrin päässä.
Kun on lämmintä ja kosteutta riittää, nurmikon hoitoakin on ihan harrastettava. Ruohonleikkuukone saa tuuletusta, kun sitä lykkii tontilla monena päivänä viikosta....

Viime viikolla hain kolme hopeasyysvuokon Anemone tomentosa 'Robustissima' tainta autotallin seinustan raivatulle tyhjiölle. Kun astutaan autosta, niin tämä kohta on ensimmäisenä näkyvillä. Siinä kasvoi hillittömästi aikaisemmin kelasköynnös Celastrus orbiculatus, se oli ihan pakko poistaa, koska halusin, että autotallissa on katto jatkossakin. Kanaverkon kohdalla on seinälle naulatut puiset kiipeilytuet, mutta seuraava kasvi, ruusunätkelmä Lathyrus latifolius, jonka pikkutaimia siihen istutin myös, toivottavasti on katolle armeliaampi. Ainakin se on ruohovartinen, joten kasvu alkaa vuosittain alusta.

2 kommenttia:

  1. Minullakin on noita Anemoneja, ja ne kukkivat täällä syyskuusta marraskuuhun. Harmi vaan, että joku (epäilen jäniksiä)naposteli niiden varsia keväällä, mutta ehkä ne kuitenkin kukkivat tänä syksynä ...

    VastaaPoista
  2. Tällä kohtaa on keväällä paksu lumi pitkään, kun siihen tulee luotua parkkipaikan sitä nurkkaa, ja sitten paljastuu vasta, kun muualla jo vihertää. Minulla jänis syö kaikki Elsan peruja olevat Vinca minorit läheltä, hopeakuusen alta talviruokanaan, se kaapii lumet pois, jotta löytää. Muuten se suosii heimoa Rosaceae.

    VastaaPoista