Pimeää aikaa

On käännytty marraskuun jälkipuoliskolle, ja päivän pituus on enää noin 7 tuntia. Iltapäivällä pimeä tulee jo iltateen aikaan kello viideltä, ainakin jos on pilvistä, ja sitä laatua syksy on yleensä Suomessa. Kasvit ovat kääntyneet lepoaikaan, lehdet ovat varisseet. Tänä vuonna kesäkosteuden takia sienisesonki oli melko aikaisin, nyt puskee uusina esiintyminä maasta vain joitakin kuusilahokka-tuppaita.

Olemme saaneet vastaaottaa vettä ennätyksellisen määrän, kun sateista loppukesää seurasi vielä runsaampi sadesyksy, vaikka juuri tänään on hiukan kuivempaa, ja tien pinta oli muuta kuin vedestä kiiltävä! Kahta pientä ja lyhyttä kylmäjaksoa lukuunottamatta ilman lämpötilat ovat jääneet plussalle. Eilinen vuorokausi oli +7 asteen tienoilla yönkin aikana.

Kylämme mäenpäällinen mäntymetsä on märkä joka kohdastaan. Lähellä oleva kalliopohja muodostaa sinne tänne pikkupainanteita, joihin sadevesiä kertyy jäädäkseen, ja niissä kasvaa rahkasammalia. Vuosikymmenien ja -satojen aikana rahkamättäät ovat laajentuneet ja kasvaneet turpeeksi, joissa vesi viihtyy. Ei juuri tee mieli mennä metsän puolelle koiran kanssa, kun joutuu salakavaliin allikoihin. Polutkin ovat paikoin hankalia liejukoita.

Puistolemmikin taimet ovat vallanneet laajoja alueita ylämäen arboretumissa, varsinkin niitetyiltä alueilta. Komea sinisyys tiedossa ensi keväänä

Monissa kohdin olen huomannut syksyn aikana kasvillisuusmuutoksia, nimittäin siellä täällä metsän puolella kasvaa tammentaimia. Lapsuusaikana en niitä muista nähneeni. Silloin metsissä oli lepikoita, mihinkähän lienevät kadonneet? Vaahteroitahan tässä mäellä on ollut jo tie kuinka kauan, ja ne siementävät loistavasti, aivan riesaksi asti. Myös raitaa kasvaa kylällä yleisesti, joskin sekin näyttää olevan melko lyhytikäinen puu, maahan kaatuneita runkoja on näkyvillä useitakin. Sitkeä se kyllä on, sillä kaadetuista kohdin puskee jatkuvasti uutta vesaa jatkamaan puun valtaamaa kohtaa. Kylän metsien ilmettä muuttaa myös reippaasti levinnyt isotuomipihlaja.

Tosin lapsuudessani kylän läheisiä metsiä käytettiin karjan kesälaitumina, lehmät ovat voineet syödä lehtipuiden alut pois katseilta. Ainakin jänikset pitävät kovasti tammen pikkutaimista. Ylämäen arboretumissa sinnittelevä noin metrinen spontaanisti tullut tammi on kasvanut paikallaan kymmenisen vuotta, ja sen jokavuotisesta parturoinnista kertoi tiuha oksaisuus. Poistin oksista leijonanosan, mutta koska nyt näyttää tulleen johtoverso, voisi taas käyttää veistä alimpiin haaroihin. Vierulantien varressa oleva paljon nuorempi tammi lähenee jo kahta metriä, sillä se on kasvanut tänä vuonna aivan huimasti.

Talon seinustan keltapeippi-kasvusto voi tietysti hyvin kostean kesän jäljiltä!

Kuvittelin, etten tänä syksynä tekisi lainkaan sipulikukkaistutuksia, mutta kohtalo puuttui naapurin muodossa asiankulkuun, hän kun poikkesi puutarhamyymälän sesonginlopettajaisiin. Koirien penkin mangoldien tilalle upposi alkuviikolla kolme isoa pussia tulppaaneita. Pari muuta pussia on tarkoitus piilottaa tänään, kun on kuivempaa. Nykyajan tulppaanit eivät ole niin kestäviä kuin entiset, sillä parhaiten puskevat esiin vuodesta toiseen äiti-Elsan 1960-luvulla istuttamat keltaiset tulppaanit. Kaikki vuosikymmenten saatossa tekemäni omat istutukset häipyvät toinen toisensa jälkeen. Narsissit ovat kestävämpiä, siksi olenkin jo vuosia istuttanut vain niitä, vaikkei niitä juuri ale-myynneistä löydä.

Keinun paikka muuttuu talvikaudeksi talipallojen ripustuspisteeksi. Tässä ruokailee suuri määrä sini- ja talitiaisia ja taloa omanaan pitävät pikkuvarpuset.

Pyhäinpäivän myyjäisistä hankin oviseppeleitä ihan kaksin kappalein. Ne on sidottu vaahteranlehdistä ja pinta on käsitelty joustavalla spray-maalilla. Kuulemma ovat myyjällä kestäneet jo neljä sesonkia. Vaahteranlehti on sitkeä viipyjä maahan varistuaan, ja maali vielä suojaa sitä lahoamiselta. Taidan viedä ne kuitenkin hautoja koristamaan Janakkalaan, kun siellä ei niiltä kohdin aurata talvisin. Omaan uuteen ulko-oveen ei ole lupa laittaa yhtään naulaa.