lauantai 22. syyskuuta 2012

Syksyn punakeltaiset näkymät

Sataa, mutta vielä näin aamulla on kymmenisen lämpöastetta, seikka, joka ehkä piankin on vain muistoa ennusteiden mukaan. Puutarhani on alkamassa keltaisen vaiheen, koska puut alkavat kellastua, koreansyreenit Syringa wolfii ensimmäisinä, ja niiden lehdet jo melkein pudonneet. Kivikoivuissa Betula ermanii ja lehtikuusissakin on jo selvä vaalea häivähdys.
Muutakin ruskan väriä jo näkyy, parhaimpana tietysti yhdessä kasvavat villiviinit Parhenocissus vitacea ja P. inserta, joiden punaisuus on vahvinta, kuva ylinnä. Paljon ei jää jälkeen seuraavan kuvan vienokirsikka Prunus maximowichii, joka vaihtoi värinsä ensimmäisenä. Amurinviini Vitis amurensis, kuva alla, jota pitää leikata syksyn tullen autotallin seinällä, jotta lamput näkyisivät, vetäytyy pastellisiin punaisen sävyihin.
Täpläpunalatva Eupatoria maculata on parhaassa kukassa. Se voi tänä vuonna paremmin kuin koskaan, ehkä myyrät ovat päättäneet siirtyä sen juuriston alueelta jo muualle, kun useana vuonna se on näyttänyt kärsivän kuivasta, vaikka syksyt ovat olleet yhtä sateisia kuin nytkin.
Korkeuttakin on nyt 20-30 cm enemmän eli latvat lähes pääni korkeudessa. Ehkä elikot ovat siirtyneet muutaman metrin lähemmäs tietä, sillä siellä punalatva Eupatoria cannabinum voi taas vaisummin kuin ennen.
Kuten noista kahdesta yläpuolen kuvasta voi havaita, myös idänkanukka Cornus alba ja keisarinangervo Spiraea x sanssoucciana taitavat punaisuuden kehittämisen!
Keltaisuuden voimakkain edustaja on maa-artisokka Helianthus tuberosus, joita tontilla kasvaa paljon, komeimmat puutarhajäte-kompostilla, sieltä myös ensimmäiset kukat löytyvät, kuva yllä. Näille kasvustoille pitäisi kyllä tehdä jotakin, niitä on aivan liikaa, mutta vaikka kuinka on ottavinaan joka mukulan maankunnostusvaiheessa pois, niitä kuitenkin ilmaantuu. Osa mukuloista on mennyt niin syvälle maahan, ettei talikko tai lapio yllä. Kukkapenkin reunaa etupihalla yritän siis hillitä jatkuvalla kitkemisellä, jo neljättä vuotta.
Keltaista on paljon myös metrin korkuisissa isopiiskuissa Solidago gigantea, jotka voisivat olla korkeampiakin tontin takarajan hiekkamaalla, jos olisin koskaan lannoittanut kasvustoa. Yllä olevassa kuvassa näitä hiekalla kasvavia, etualan kasvit korkeimpia eli n. 130 cm. Istutin joitakin niistä lähemmäs taloa täyttömaan laitaan pitämään maata juurakoillaan kiinni, niin siinä ne kasvavat 20-30 cm korkeampina ja tummanvihreinä.
Juuristo on tällä kasvilla tosi mahtava, arvelisin, etä piiskut ovat alunperin joki-tai puronvarsikasveja ja estävät maata liikkumasta tulvakausina. Isopiisku on lähes kalju varsistaan ja lehdistään, sen kokoisilla muilla amerikkalaislajeilla korkeapiisku S. altissima ja kanadanpiisku S. canadensis on selvästi havaittavaa karvoitusta. Piiskulajeja on kymmenittäin, ehkä risteymiäkin, ja nykyisin myydään mm. kanadanpiiskusta tehtyä matalampaa lajiketta tarhapiiskua S. canadensis 'Strahlenkrone' aika yleisesti samoin runsaan puolimetristä lajiketta Solidago 'Leraft'.
Isopiiskuni ovat peräisin Hyvinkäältä, jossa niitä kasvoi 1970-luvun alussa enoni Lauri Janan tontin puutarhassa, ja sain sieltä muutamia juurakoita, kun talo oli menossa myyntiin enon kuoltua. Mistä ne sille tontille alunperin tulivat? Laurin talo rakennettiin jo 1930-luvulla. Epäilen VR:n taimistoja Nuppulinnassa, sillä eno työskenteli koko ikänsä Hyvinkään asemalla ns. vaihdemiehenä, ja hänen puutarhansa pursuili muutenkin kaikkea sellaista, josta täällä Iitissä ei edes uneksittu. Sain tuolloin mukaani myös hyvin rotevakasvuista raparperia.
Sehän on selvää, että keväällä tehty loistopäivänhattujen Rudbeckia fulgida istutusmassa voi edelleen hyvin ja kukkia on ollut uskomattoman paljon! Samassa penkissä kasvavat kompassikukat Silphium perfoliatum saivat vartta n. 160 cm,ja niiden varsi on niin tanakka, että eivät ole kaatuneet, huolimatta vieressään kasvaneista ja muiden kasvien kaatamista ukonhatuista (kuvan oikea laita).


1 kommentti:

  1. Artisokkakasvusto on todella näyttävä! Eilen juuri postinhakereissulla ihailin kukkivia jättiläisiä. Ne tuovat aurinkoa pimeäänkin päivään.

    VastaaPoista