torstai 5. toukokuuta 2011

Raunioyrtit

Raunioyrtin nykyinen koko kaivelun jälkeen. Kaikkialle levittämäni mukulaleinikkikin sai hieman kyytiä muualle, koska se tekee aina mahtavan taimiryppään kesän kuluessa tekemistään siemenistä. Maan alta löytyi raunioyrtin jopa ranteenpaksuja juurakon tummia kappaleita!
 Tänään on ollut raunioyrtin taimien siirtopäivä. Ensimmäinen tonttini taimi oli saavuttanut sellaiset mitat, että pehkon pienentämiseen oli tosissaan ryhdyttävä. Eihän se ollut edes ensimmäinen kerta, jo parina kesänä on taimia matkustanut muidenkin iloksi. Nyt otin sivujuuripaakkuja pois niin paljon, että jäljelle jäi vain hieman  alkuperäisestä, noin 40 x 40 cm:n versomassa. Siinäkin on riittävästi tukemista keskikesällä.


Otin puutarhakärryllisen taimia ja tein pitkän rivin maantienvarren pihasyreeniaidan seuraksi. Olin kaventanut pari kevättä sitten aitaa puolella, ja nyt kavennusosasta sai vanhoja kantoja jo vaivattomasti pois lapiolla, taimien laitto oli siis aika helppoa. Istutin ne noin 0,5 metrin välein. Kun kärryssä taimia oli vielä runsain määrin, siirryin parinkymmenen metrin päähän naapurin rajaa vasten, se oikein kuivaa paikkaa, kun naapurin puolella on melko tiivis vaahtera-saarnirivi lähellä rajaa. Sain isopiisku-istutuksen jatkoksi n. 3 x 3 m suuruisen istutuksen raunioyrttejä. Kevään ensimmäiset taimikastelut, hanavettä, koska sateita ei vielä ole keruuksi asti ollut. Raunioyrtit toivottavasti näkyvät mukavasti maantielle, koska sillä kohtaa ei ole pensasaitaa lainkaan. Nehän kukkivat jopa pari kuukautta. Maantien varressa oli kymmeniä vuosia sitten sähköpylväs, mutta sen paikka siirtyi hieman, joten muodostui näkemäalue arboretumiin.


 Muutama vuosi sitten sain Kymentakaa Kaidassuon tilalta kantataimen, joka tuolloin istutettiin lapsenlapsilta jo käyttämättömäksi jääneeseen hiekkakasaan, kun muita paikkoja ei silloin ollut saatavilla. Kasvupaikassa oli ennestään väriminttuja, ne noin metrin päällä tästä taimesta. Hiekan lisukkeeksi hieman multasäkin sisältöä mukaan, ja kasvutoivotukset kaupan päälle!

Tässä elokuulta 2008 olevassa kuvassa värimintut ovat parhaimmillaan, ja raunioyrtti makailee niistä vasemmalle, pitkin nurmikkoa. Kasvuinto hiekkakasassa voi johtua siitä, että katolle tulevien sadevesien keruupiste on tässä lähellä,  vettä siis sadekesinä riittää hyvin.
Enpä arvannut, kuinka mahtava elonvoima tällä kasvilla on! Kukkien väri, lehtien karheakarvaisuus, kiinnitys varteen ja verholehtien mitta sopivat lajiin tarharaunioyrtti, Symphytum asperum. Korkeutta kasvilla on yli 1 m, mutta loppukesällä mittaa on enemmän, kun maahan taipuneet varret jatkavat kasvuaan nurmen pintaa pitkin. Katselin muiden raunioyrttien kuvauksia, varsinkin rohtoraunioyrtin S.officinale kerrotaan olevan tehokas kasvamaan, mutta sen lehdet ovat pehmeäkarvaiset. Tarharaunioyrtti on peräisin Kaukaasiasta, kasvatettu Suomessa n. 200 vuotta. Suomessa tavataan myös ruotsinraunioyrtti S. x uplandicum, joka on edellisten risteymä. Kaikkiaan maailmalla raunioyrttilajeja on parisenkymmentä, ja niitä pidetään lievästi myrkyllisinä, joskin lääkinnällistä käyttöä myös on ollut haavojen hoidossa.

Kasvin raju elonvoima saa monet tuskastumaan sen kurissapidosta, ja sille suositellaan jopa niittämistä! Kasvivärjärin kannalta massa tarjoaa oivallisen värilähteen, siitä saa helposti isoonkin erään tarvittavan liemen. Siksi teinkin noita lisäistutuksia, että on mistä ottaa tarvitessa. Isopiisku Solidago gigantea ja maa-artisokka Helianthus tuberosus kasvavat tontillani massoina myös samasta syystä. Näistä kasveista saatava liemi on vihertävää tai keltaista, joka on hyvä perusväri, kun tehdään lisävärjäyksiä muilla värilähteillä kuten indigolla.

Eikä siinä vielä kaikki. Olin löytänyt puutarhastani myös aidon raunion, hyvin kivikkoisen lumimarjapensaan Symphoricarpos rivularis alustan, ja olin raivannut myös tuota nokkosten valtaamaa kasvupaikkaa useana vuonna. Luultavimmin kivikko on peräisin harmaavesien suodatusalueen teosta joskus kauan sitten, alakerran saunan pesuvedethän purkautuvat viemäriputkeen talon alta maan sisällä rinnettä pitkin alaspäin. Sillä kohtaa kasvaa hyvin myös vaahtera, ja sen lehdet kylväytyivät syksyllä lumimarjaan kiusallisesti. Päädyin poistamaan lumimarjan, ja istutin tilalle kultapalloa Rudbeckia laciniata, mutta lisäksi yhden pienen raunioyrtin taimen. Nyt, kolme kesää myöhemmin siinä on mahtava raunioyrttipensas, kultapallojen lisäksi seuranaan tarha-alpia Lysimachia punctata. Niille tulee myös luonnostaan hyvin kastelua, koska myös talon katon toinen rännivesi vuotaa näiltä tienoin alas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti