Pakkaselämää, sisällä

Nyt on tyydyttävä huonetilojen tarjoamiin iloihin! Koko viikko on jo nähty pakkaskelejä, ja ensi viikko on ihan tammikuista arktista ilmaa. Kuulemma kohta lyödään rikki pakkasennätyksiä, sehän sopii, kun lämpöennätyksiä otettiin kesälläkin. Ulkona ei enää ole askareita. Käsitöiden lomassa on aika virkistyä huonekasveja katselemalla.

Kadunpuoleista, länteen suuntautuvaa ikkunaa asustavat kuparilehti Episcia cupreata ja soihtuköynnös Aescynanthus speciosus, nimenä myös borneonkaunotar. Pöytätasolta kurkistaa vaarinkukan ruukku. Molemmat amppelikasvit kukkivat lähes ympäri vuoden, ja tässä näkyvät yksilöt ovat vajaa vuosi sitten istutettuja oksia. Niiden kasvu vyöryy yli äyräittensä tai "rappeutuu" muuten, joten on hyvä uudistaa kasvi parin vuoden väliajoin. Uudistaessa on keinona vesijuurrutus. Kumpikin kasvi on ikkunoitteni vakiokalustoa, ehkä jo parinkymmenen vuoden ajan. Vaarinkukka Vallota speciosa on muisto Jyväskylään muuttaneelta ystävältä, se on kasvanut kuutisen vuotta ja kohta kai kukkiikin, kun lehdet jo ovat melko kookkaita.

Eräs suurimpia kukkakasvilahkoja on Lamiales, siihen kuuluvat mm.huulikukkaiset kasvit Lamiaceae, naamakukkaiset Scrophulariaceae ja tohvelikukat Calceolariaceae. Tietolähteiden mukaan lajeja on  n. 11000, josta kahdella ensin mainitulla heimolla on tuhansia lajeja kummallakin. Tyypillistä on, että ryhmä suurimmalta osin on ruohomaisia kasveja, joiden kukka on muuta kuin symmetrinen. Useilla kukassa on suppilomainen tyvi, se on medenhakijoiden mieleen. Ehkä suosituimpia nykyisin kesäkukaksi myytäviä on keijunmekko, Rhodochiton atrosanguinea, joka kuuluu myös tähän kasviryhmään.

Alkukesän huulikukkaiskasveista mieleenpainunein on keltapeippi Lamiastrum galeobdolon, jonka alkuperä on Padasjoelta Palsan myllyltä, jossa se rehotti valtoimenaan kosken lähellä pensaikkojen välissä. Minun puutarhassani se armeliaasti verhoilee vuorimännyn kantoja ikkunan alla. Yhdestä pikkuoksasta taskunpohjalta se on kasvanut noin kolmen neliömetrin laajuuteen. Tapasimme sen kasvikerho Pulsatillan retkellä myös Hörtsänästä, taisipa se kuulua Tammiston arboretumin asukkeihinkin. Samanlaiset hopeankirjavat lehdet ovat myös kukkakauppojen myymällä perennalla, täpläpeipillä Lamium maculatum, mutta sen kukat ovat punaiset. Vanhastaan tontillani kasvavat myös valkopeippi Lamium album, punapeippi Lamium purpureum, liuskapeippi Lamium hybridum ja sokerina pohjalla sepiväpeippi Lamium amplexicaule, kolme viimeksi mainittua ovat yksivuotisia pelto.viljelyn rikkakasveja

Naamakukkaisista voisi kertoa enemmän, ne ovat hyvin monilajinen kasvisuku Suomessakin, ja kun eräät lukijani lueskelevat naamakirjaa (Facebook), jossa oikeat naamat hehkuvat! Kukkapenkkieni asukeista, loppukesällä kukkivista tummatulikukista Verbascum nigrum, on suurta iloa, koska ne ovat hyvin kuivuutta sietäviä. Tummatulikukkien saaminen tontille oli alkuun hermoja kysyvää, kun kylvökset eivät muka itäneet. Huomasin taimet vasta monen vuoden päästä kylvämisestä! Sen jälkeen niistä ei todellakaan ole ollut pulaa. Osa on risteymiä ukontulikukan kanssa. Näillä on villamaiset lehdet, kun varsinaisella lajilla on lähes kiiltävät tummat lehdet. Näiden alkuperä on Iitin pappilan rantapuutarhasta, jossa laji kasvoi vanhan kivijalan vieressä. Tummatulikukka on asutushistorian tutkijoiden apulainen, se luetaan ns. rautakauden kasveihin. Tulikukat ovat muutenkin suosikkejani, koska ne ovat korkeita kasveja, jotka sopivat korkean talon vierelle. Olen kasvattanut muitakin siemenpusseista saatavia lajeja, mutta perennoiksi asti ovat jääneet vain nämä kaksi tummatulikukan lajia

Tämä näkymä on kesältä 2007, läheltä maantietä tontin kulmauksesta, takana näkyy raja-aita naapuriin päin. Heidän puolellaan kukkapenkin lähellä kasvaa nuorehko mänty, sen kävyt satavat kukkapenkkiin, joten maata on kalkittava. Tummatulikukka kukkii heinäkuusta alkaen, sen sijaan penkin etualan ukonhatulla Aconitum x cammarum kukka-aika on vasta syyskuussa. Lisäksi näkyy leveälehtistä auringontähteä Telekia speciosa. Kukkapenkeissäni toisaalla kasvaa tummatulikukan valkokukkainenkin muunnos, se on ostettu siemenpussina.

Huonekasvit ovat tietysti eksoottisista ympäristöistä. Lamiales-lahkon heimosta Gesneriaceae on löytynyt runsaasti huoneoloihin sopeutuneita lajeja. Vai mitä arvelette seuraavista: paavalinkukka eli Saintpaulia, soilikki eli Streptocarpus, suppilokukka eli Gloxinia, kuvan kuparilehti kaltaisineen, torpankukka eli mustanmerenruusu, nykynimeltään sinihilkka, Achimenes. Kuvahaulla löytää suuret määrät lisää sukuun kuuluvia koristekasveja.

Saintpaulia on ehkä vanhin huonekasvituttuni, luulenpa, että olen kasvattanut niitä yli puoli vuosisataa. Lajikkeet ovat vaihtuneet jo monta kertaa! Kaikkein kestävin on kyllä alkuperäislajia muistuttava yksinkertainen sininen. Nyt valikoimassani on violetinpunainen tuliainen Jyväskylän Viherlandiasta ja valkoinen kähärälehtinen, joka on vasta taimivaiheessa.

Tästä kasvista saa melko varmasti aina poikasia, kun saa yhdenkin lehden. Se istutetaan suoraan multaan, mutta ennen istutusta pitää lehteä ruhjoa katkomalla lehtisuonia, siltä osin, jotka joutuvat mullan sisään.Lehti haudataan puoliväliin, pystyasentoon kärkipuoli ylöspäin, ja ruukun päälle kastelun jälkeen haihtumista estävä muovipussi.

Ruukkuun pantiin peräti kolme lehteä kasvamaan! Poikasia on kehkeytynyt kahdeksan, ja emolehdet ovat hyvää vauhtia häipymässä. Tämä tuotos on kasvanut viime keväästä ja alkuperä oli Kuusankosken eräästä toimistosta, mutta nimeä en tiedä. Ehkäpä pian on aika tehdä useampia ruukkuja tästä yhdestä.

Lapsia voi odotella kuukauden-kahden kuluttua, ne ovat aluksi kovin pieniä. Senjälkeen pussin voi poistaa ja hoitaa lapsukaisia tavalliseen tapaan aluslautaselle kastelemalla. Veljelläni kasvoi Espoon vuosina 1980-90-luvuilla loistavasti menestyvä saintpauliaryhmä, niiden päälle oli ripustettu kasvilamppu, enkä kai koskaan ole nähnyt niin hyvin viihtyviä kasveja. Kateeksi kävi! Mutta kasvilamppua ei ole vieläkään.

Soilikki ja suppilokukka ovat sivuuttaneet meillä loistoaikansa, niitä on nykyään harvoin kukkakaupoissa. Vielä 1950-luvulla kumpikin oli must-laji, ei ollut kukkapöytä eikä mikään ilman niitä. Parhaiten ne menestyivät huoneissa, joissa kukkapöytä ikkunalla ei saanut pohjaansa patterin lämpöhaudetta. Varsinkin soilikkia piti suihkutella patterin lähellä. Näitä molempia voi lisätä lehdistä yllä kuvattuun tapaan. Suppilokukkaa myydään myös mukulapussissa. Sen sijaan mustanmerenruusut lämpöpatteritalooni kelpaavat, koska niiden uusiminen keväisin on perin helppoa. Kesällä niitä voi kasvattaa ulkonakin, kunhan ei suoraan aurinkoon sijoita.

Peili kertoo kuvanottajasta! Terveiset Hämeenlinnan seudulle! Mustanmerenruusulla ei tiettävästi ole mitään tekemistä tuon meren sen enempää kuin ruusujenkaan kanssa, joten ei ihme, että nykyisin käytetään enemmän nimeä sinihilkka. No kukka on kyllä selvästi violetti, ehkäpä siis nimi on vieläkin vaiheessa. Lähilaji punahilkka Achimenes erecta omaa pinkin väriset kukat. Se ei tee lisäyskäpyjä läheskään samaa vauhtia.

Kun kasvi on aikansa kukkinut, sen on aika mennä talvilevolle. Jätetään kastelematta ja annetaan kuihtua ruukussaan. Talvisäilytys mielellään pimeässä, eikä kylmässä! Hyötäminen uudelleen pitää muistaa ajoissa, sillä kävyt itävät noin neljän viiden kuukauden kuluttua. Kopistellaan vain edelliskesän kasvi helmikuussa sanomalehdelle multineen, ja läheltä pintaa löytyy pieniä uudistusosia, punaisia käpyjä, jotka pannaan mullan pintaosiin uuteen ruukkuun. Ihan vähän peittomultaa, ja kastellaan. Paras on tässäkin muovipussikonsti, se estää pintamultaa kuivumasta liikaa. Turhaa märkyyttä kävyt eivät siedä, joten kastellaan niukasti. Sekä tämän että saintpaulian lisäystapa kertovat, että kasvit ovat sopeutuneet uusiutumaan aika ajoin, ja kyse onkin niiden tapauksissa kallionrakojen kasveista.

Soihtuköynnös muistuttaa lehdiltään posliinikukkaa, mutta kukat ovat punakeltaiset, pitkätorviset. Kun kukkaa tönäisee vahingossa, saattaa iso mesivarasto lorahtaa alas, ja tuntuu se kyllä tulevan muutenkin sieltä, kukkaruukun alla on usein tahmea makea läiskä. Kasvin oksat kasvavat pitkinä ja sojottavina, joten sen uudistaminen tulee tarpeelliseksi silloin, kun joutuu noita väärään suuntaan meneviä oksia leikkaamaan ja vanha yksilö tulee risukasan näköiseksi. Se tahtoisi ainakin kuutiometrin kasvutilan!