lauantai 26. lokakuuta 2013

Kääntyi vetiseen suuntaan tämäkin syksy...

Vielä tiistaina lehtikuusi oli täynnä keltaista, mutta tuuliset päivät ovat harventaneet neulaset vähään.
On oletty muutamia päiviä kostean ja lämpimän aikaa (jopa kymmentä astetta hipovat lukemat), ja tuntuu, että ulkona on lämpimämpää kuin sisällä... Tällä tietoa ei ole edes ennusteissa, miten kauan tätä säätä mahtaa kestää, marraskuuta hyvän matkaa ainakin. Päivänvalon määrä on pilvien takia auttamatta huvennut, ettei tahdo kutomatöitään nähdä keskipäivälläkään. Eilen illalla tosin oli hieman ohuempi pilvi, ja kuukin paisteli aamuyöllä.
Tämäkin kuva on tiistailta, jolloin edellispäivinä satanut räntä vietti viimeistä päiväänsä. Naapurin isoin koivu jaksoi vielä pitää lehtiään, mutta nyt on sekin alkanut jo pudotella.
Viileämpi aika teki kuitenkin sen, miltä siltä sopi odottaa, eli viime postauksessa olleet komean ruskeat hiirenporraspuskat ovat lötsähtäneet pitkin maata. Lehtiharavatalkoita pidetään nyt kylän pihoilla, kun juuri enempää ei enää varise. Vain raidoissa on runsaasti lehtiä, tammikin on alkanut karista.
Komeamaksaruohot ovat tulleet niin punaisiksi kuin niiden pitääkin!

Onneksi leikkasin puutarhanurmet viikko sitten, koska nyt on hyvää aikaa ruohon kasvulle, +5 tai enemmän. Nyt saa viihtyä tuvassa sisäaskareissa ja ihailemassa ruukkukasveja.
Sisällä valkoinen on vallalla. Keväällä laitetut Carl Larssonin pelakuun pistokkaat ovat hyvin voimissaan ja tekevät runsaasti kukkia toistaiseksi.
Sisarelta  kaksi vuotta sitten saatu syntymäpäiväkaktus on kehittänyt nupun jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Toivottavasti jaksavat aueta! Pitää muistaa hieman lannoittaa, sillä kesäulkoiluhan on sadevedessä likoamista ja rutikuivuutta...
Keväällä tehdyt radikaalit ratkaisut Oxalis-jättiläiselle jättivät tänne neljä kasvia, ja paljon matkusti maailmalle....


torstai 17. lokakuuta 2013

Kesän jäähyväisiä

Jaloangervot ottivat samasta väripadasta ruosteenväriä kuin muutkin... Kuva on läheltä maantietä, seurana mm. keväällä siirrettyjä loistokurjenpolvia.
Hiirenporras Athyrium filix-femina on tänä vuonna saanut aivan uskomattoman vahvan värin. Tämä kasvi on tontilla istuttamatta, valinnut itse taustansa vuorenkilvet ja syreenit, joissa ei ole ruskaa. Ylempi kuva talon alapuolelta, alempi itäpuolelta.

Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat ovat 15 10 2013 otettuja.

Yhden päivän tuloksena hevoskastanja muuttui melkein lehdettömäksi, kun yöllä oli pakkasta 2-3 astetta. Tummanpunainen purppura-heisiangervo voittaa tänäkin vuonna, sen kariseminen ei ole alkanutkaan vielä.
Taivas näkyy ylämäelläkin, kun lehtipuiden kariseminen on täydessä vauhdissa. Mongolian- ja muutkin vaahterat jo kaljuja.
Amurinviinin lehdet ovat pudonneet.
Suviruusun Rosa Poppius lehdillä on kiinnostavan keltainen väritys: mukana ripaus punaista ja vihreää...
Lipputangon penkissä oleva pallohortensiakin innostui iloittelemaan ruskealla.
Lehtikuusten väri on haalistunut keltaiseen. Maa-artisokat eivät ole alkaneet kukkia,  kasvusto on pylväiden väliin jäävä vihreä pallo. Lehtikuusen oikealla puolen suomentatar on muuttunut väkevään kahvinväriin. Etualan kompostipohja on suunnitteilla muuttaa punatammelle sopivammaksi seuralaiseksi eli kukkapenkiksi. Jotkut ruskopäivänliljat ja monet ukonhatut ovat vailla sopivaa valoisaa paikkaa. 
Viime suudelma auringolta päivän päätteeksi....


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Keltaisten valojen maisemaa lokakuussa

Kohta ovat käsillä parhaat ajat ruskan kulussa, kun isot lehtipuut vaihtavat keltaiseen, ja osa lehdistä alkaa varista. Maisema on silloin keltaista valoa tulvillaan, kun sitä heijastuu joka korkeustasolta. Lumoavaa! Tämä on mielestäni toiseksi paras valoisuuden aika: kevätvaloisuutta se ei sentään voita, vaikka värimaailma onkin monipuolisempi ja täyteläisempi.
Niinpä parasta on sonnustautua ulkoilemaan vaikkapa vain lyhyiksikin toveiksi. Mieleen painuu mukavia värielämyksiä, joita pääsee pimeämpänä aikana monesti muistelemaan... Ylläolevat kaksi kuvaa ovat aamusateen jälkeensä jättämän pehmeän pilviharson aikaan otettuja. Nythän on palattu taas melko lämpimiin säätiloihin, oma mittari näytti iltapäivällä +12 asteen lukemaa. Seuraava kuva on iltapäivän kirkasta valoa ensimmäisen kuvan alueesta.

Jotakin uuttakin on puhjennut kukkaan, nimittäin jo useita vuosia sitten istutettu syksyn myrkkylilja Colchicum autumnale on taas tullut esille. Ihme, kun en koskaan näe sen lehtiä kesällä. Täytyyhän lehdet olla, millä yhteyttää?

Oman tontin syystilannetta tänään muutamin kuvin:
Taivaanrantaa tieltä Pulkanmäelle päin puutarhan yli.
Idänkanukka-pensas Cornus alba parhaimmissaan, ja onpa kultatuijakin hieman vihertävä siinä vieressä. Töyhtöangervoja Aruncus etuoikealla.
Avoimessa kasvupaikassa punatammi alkaa lunastaa nimeään, mutta katsopas alla sisarta, varjoissa asuvaa

Lehtikuusetkin alkavat jo kellastua, mutta niillä ei ole kova kiire, kun ei tullut pakkasöitä. Tammella on melko vihreä lehti vielä. Kivikoivut ovat jo lähes kaljuja.

Villiviinien Parthenocissus punastelu on kohta huipussaan.
Tein pienen kävelylenkin kylälläkin pyhäpäivän viihteeksi. Aika moni oli istuttamassa jo hautojen syysilmettä Calluna- ja Erica-tuliaisten kanssa, ja liikennettä oli runsaasti. Olipa metsässä vielä marjanpoimijakin! Kuvia siltä reisulta seuraavaksi:
Metsäkuva läheltä kappelia rantaan päin.
Tie nousee kappelilta ylähautausmaan parkkipaikalle.
Kappelin takana on jyrkkä leikkaus, n. 1,5 m korkea, jossa mustikoilla on komea maaruska.
Ylähautausmaalla, josta molemmat kuvat, on paljon vaahteraa.
Entinen kestikievari, sitten Salon leipomo ja posti, nykyisin Ruuskasen hautaustilaisuuksien pitotalo.
Meidän maantie, jossa vielä tämä vanha look, mutta uusi kevyen liikenteen väylä on jo teon alla.